Lumeen hukattuja toiveita
hansikas katosi hankeen
miten olin taas tässä kunnossa
otsa veressä
tästä tulisi vielä paljon pahempaa
taksi pysähtyi kuin huohottava tamma
ja heitti minut ulos
ihan peltoa tää oli
en olisi tuntenut kesälläkään
ja silloin sentään kaikki heilimöi
linnut laulavat
ja tytöt kulkevat ilman pikkuhousuja
ja kaikilla on viuhkat joita huiskutellaan
kun toivotetaan hyvää sitä sun tätä
tällä puolen avaruutta en enää viihtyä voinut
aurinko lämmitti vain harvoin ja silloinkin
kun se näyttäytyi
se päästi kaikkien käkikellojen käet irti
ne lensivät parvena
kauppakeskukseen nokkimaan ihmisiä ja saivat heidät kirkumaan
sitten ne lensivät puusiivet naristen kuin jotkut vitun pinokkiot
katonrajaan ja aloittivat messun, jota messuhallin adventistipappikin olisi kadehtinut
ja hän sentään oli valitutpalansa lukenut
partion käynyt ja jossain vessan takana runkannut
kun oli nähnyt johtajattaren paljaan takapuolen saunan ikkunasta
siellä oli kaksi vartijaa, tosi ilkeitä tyttöjä
joilla oli tukat saparolla ja ruokokepit käsissään
joilla he löivät humahuma kaikkia
jotka uskalsivat lähestyä mutta hän ei piitannut
silloin kun luonto ajaa, pitää
kuin husaarinupseeri hevosensa kanssa talvitiellä
hiljaisena päivänä, jolloin puista ei kuulu kaipaavia huikkauksia keväästä
pelkoa
alitajuisesta taivaasta joka on kaikkien mieliin piirtynyt
heti ensimmäisenä vuonna kun synnytään
ja vielä mistään tietämättöminä nähdään vaaleanpunaisia unia, jotka maistuvat iholle
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.