Lumeen hukattuja toiveita

hansikas katosi hankeen

miten olin taas tässä kunnossa

otsa veressä

tästä tulisi vielä paljon pahempaa

taksi pysähtyi kuin huohottava tamma

ja heitti minut ulos

ihan peltoa tää oli

en olisi tuntenut kesälläkään

ja silloin sentään  kaikki heilimöi

linnut laulavat

ja tytöt kulkevat ilman pikkuhousuja

ja kaikilla on viuhkat joita huiskutellaan

kun toivotetaan hyvää sitä sun tätä

tällä puolen avaruutta en enää viihtyä voinut

aurinko lämmitti vain harvoin ja silloinkin

kun se näyttäytyi

se päästi kaikkien käkikellojen käet irti

ne lensivät parvena

kauppakeskukseen nokkimaan ihmisiä ja saivat heidät kirkumaan

sitten ne lensivät puusiivet naristen kuin jotkut vitun pinokkiot

katonrajaan ja aloittivat messun, jota messuhallin adventistipappikin olisi kadehtinut

ja hän sentään oli valitutpalansa lukenut

partion käynyt ja jossain vessan takana runkannut

kun oli nähnyt johtajattaren paljaan takapuolen saunan ikkunasta

siellä oli kaksi vartijaa, tosi ilkeitä tyttöjä

joilla oli tukat saparolla ja ruokokepit käsissään

joilla he löivät humahuma kaikkia

jotka uskalsivat lähestyä mutta hän ei piitannut

silloin kun luonto ajaa, pitää

kuin husaarinupseeri hevosensa kanssa talvitiellä

hiljaisena päivänä, jolloin puista ei kuulu kaipaavia huikkauksia keväästä

pelkoa

alitajuisesta taivaasta joka on kaikkien mieliin piirtynyt

heti ensimmäisenä vuonna kun synnytään

ja vielä mistään tietämättöminä nähdään vaaleanpunaisia unia, jotka maistuvat iholle