Kun aurinkolyhty alkaa yöllä hehkua,

pienen puutarhapöydän ääreen istuutuu kummituksia pelaamaan korttia

näen ne toisen kerroksen ikkunasta

äkkiä joku niistä kääntyy katsomaan ylös

tuijottaa minua silmättömin silmin

ja kuiskaa jotain mustarastaan äänellä

silloin myös muut kääntyvät katsomaan

muistoihin kadonneet sielut

en halua tietää mistä te pelaatte