Saarella asuu suurikokoinen lintu, jota nimitetään vain yksinkertaisesti ”rantalinnuksi”. Se on punaruskea, yli viisikymmentä senttimetriä korkea ja sen silmää koristaa keimaileva valkoinen  kaari. Nokka on voimakasrakenteinen ja sopii hyvin simpukoiden kuoren murskaamiseen. Sen ääni on joko käheää rääkynää tai vienoa kujerrusta, tilanteen mukaan. Harvoin sitä näkee; arkana se kaihtaa kaikkea melua. Sen tavat tuovat mieleen tarujen Alcyone-linnun, vaikkei se merenselälle pesikään. Se munii ainokaisen munansa rannalle, aivan vesirajaan. Mitään varsinaista pesää se ei rakenna. Muna on tietenkin helppoa saalista liskoille ja petolinnuille, mutta laji on siitä huolimatta säilynyt halki vuosimiljoonien.  Ehkä sen muna on niin unenomaisen häipyväinen, että se jää saalistajilta huomaamatta. Eräänä iltana, auringonlaskun aikaan, kun monikerroksinen horisontti lainehti ja värjäytyi ruosteen punaiseksi, olin näkevinäni linnusta vilauksen metsänrajassa. Sen laulu toi mieleen nuoren naisen, joka hyräilee surumielistä sävelmää. Saarella elelee myös voimakasrakenteisia, pörröisiä makakiapinoita. Ne kiipeilevät enimmäkseen puissa ja syövät melkein mitä vain, myös ruoantähteitä. Rannalle on rakennettu retkeilijöitä varten ruokailukatos, jonka ulkopuolella on paikka jätteille. Kun tipautin jätesaaviin ruoantähteitä, näin sieltä kohoavan hämmästyneen näköisen makakin pään. Apinalla oli kädessään puolikas appelsiini. Makakeilla on tapana hypellä ruokakatoksen päällä, niin että sen katosta tippuu roskaa lautasille. Tällöin ihmiset rientävät tyhjentämään lautasensa jätesaaviin ja hakevat tiskiltä uuden annoksen.  

Kerrotaan, että tuhansia vuosia sitten tälle silloin vielä täysin autiolle saarelle ajelehti bambulautalla kiinalainen filosofi ja runoilija, mestari Chang-Tree. Nähdessään palmuissa roikkuvat makakit hän nimitti saaren ”Ruhtinaiden kehdoksi”.  Hän jäi saarelle ja kirjoitti monia aikaa ja avaruutta käsitelleitä mietelmiä, joista osa on säilynyt. Chang-Tree kirjoittaa, ettei aikaa ja avaruutta erillisinä ole olemassa, vaan että ne ovat yksi ja sama ja muodoltaan sisäänpäin loittoneva pallo. Häneltä on myös säilynyt osa runoa, joka liittynee rantalintuun: ”...kimaltavaan kuohuun kuoriutuu muna, josta kaikki alkaa ja johon kaikki päättyy...suuri armo, sattuman lahja...silta, luja ja särkymätön”.

Chang-Tree havainnoi myös makakien hallintojärjestelmää ja piti sitä ihmisen järjestystä parempana. Makakeja johti vanha naaras, joka antoi päätöksiä koskevat vaihtoehdot makakikansan valitseman Viisaiden neuvoston pohdittavaksi. Jos neuvosto ei ollut yksimielinen, johtava naaras teki päätöksen arpaa heittämällä. Laajimmillaan makakikansan valtapiiri ulottui useille saarille ja ne kantoivat myös veroa saarten ohi kulkeneen merten silkkitien kauppiailta. Chang-Tree oppi makakien kielen, joka perustui erilaisiin maiskutuksiin, hampaiden kalautuksiin ja kirahduksiin. Hän kutsui kieltä nimellä ”tähtien valo”. Hän sai jopa osallistua Viisaiden neuvoston kokouksiin, tosin ilman äänivaltaa. Hänen hautaansa ei ole löytynyt, luultavimmin hän joko hukuttautui tai joutui uimareissulla myrkyllisen kalan tai merikäärmeen pistämäksi.