I

Jos jokin tässä kaupungissa sujuvasti osataan, niin se on rahastaminen. Jopa kirkkoihin on pääsymaksu. Nieuwe Kerkin alttaritauluun on kuvattu pyhimys, jonka anelahjaa odottava käsi kurottuu siunausta rukoilevaa ryysyläistä kohti. Nieuwe Kerkissä on mahtavat, 1600-luvun suuren mestarin takomat urut. Urkujen oveen on maalattu pieni apina. Kysäisen siitä ohi kiirehtivältä kirkon palvelijalta, joka kertoo, annettuani hänelle lantin, että kerran jonkun vierailijan lemmikkiapina oli päässyt karkaamaan urkuparvelle ja aloittanut villin, pauhaavan soiton. Jotkut pitivät kaoottista äänivyöryä saatanallisena, mutta urkuri mieltyi heti soittoon. Hän osti apinan itselleen. Julkisesti se tosin ei saanut soittaa herättämänsä pahennuksen takia, mutta urkuri otti sen öisin kirkkoon mukaansa ja kuunteli mietteliäänä sen soittoa.  

II

Vuolaasti virtailevan, kimaltavan Amstel-joen rannalla sijaitsee Hermitage, jossa on van Gogh-näyttely. Van Gogh -museota restauroidaan ja maalauksia on siirretty tänne. Huomio kiinnittyy erityisesti töihin, jotka hän maalasi psykiatrisessa hoitolassa ollessaan. Eräässä vaikuttavassa maalauksessa tumma kasvoton hahmo harhailee poppelipuistossa. Puut luovat punertavia varjoja autioille poluille. Tunnelma on yksinäinen ja painostava.

Hermitagessa tauluja on katselemassa myös keski-ikäinen mies kouluikäisten lasten kanssa. Lapsia taulut eivät jaksa kiinnostaa, mutta isä puhuttelee heitä ankarasti nuhdellen. Itkua pidätellen pikkupoika seisoo taulun edessä ja yrittää kuvailla sen herättämiä ajatuksia, joille isä milloin nyökkäilee hyväksyvästi, milloin rypistää kulmiaan. ”Perunansyöjien” värianalyysi ei tunnu luonnistuvan pieneltä tytöltä. Isä ärähtää ja painaa tytön naaman melkein tauluun kiinni ja alkaa luennoida, sormellaan tarkasti yksityiskohtia osoitellen.  

III

Rembrandtin kotitalossa oli myös hänen studionsa. Tilat ovat kolmessa kerroksessa ja melko ylelliset; tuohon aikaan Rembrandtilla oli vielä rahaa. Alakerran keittiössä roikkuu monenlaisia kuparipannuja, -kauhoja ja muita astioita. Siellä on myös moderni hana, johon vesi pumpattiin pienellä pumpulla. Yläkerran studioon siivilöityy kattoikkunasta hienoa valoa. Täällä on taitelijan maalausteline ja kuuluisa vuode, jolla on maannut lukemattomia alastonmalleja, auringon siunaavissa säteissä paistatellen.  

Illalla palailen hotellille raitiovaunulla. On hyytävän koleaa. Kysyn neuvoa oikeasta pysäkistä pari riviä edessäni istuvalta vanhalta mieheltä, joka rauhoittelee minua ja kertoo jäävänsä samalla pysäkillä pois. Jään luottavaisena odottamaan. Matka jatkuu ja jatkuu yhä vieraampiin kortteleihin eikä mies liikahdakaan. Lopulta kyydissä ei ole enää meidän lisäksemme muita. Raitiovaunu saapuu päätepysäkille ja kuljettaja soittaa kelloa. Mies ei hievahdakaan. Paljastuu, että hän on kuollut. Hän näyttää rauhallisesti nukkuvalta, jopa pieni hymy kareilee hänen kapeilla huulillaan. Harhailen  lopulta ainakin tunnin hotelliani etsien.