- Moi!

- Moimoi! Mitäs kuuluu?

- Ei mitään ihmeitä, duunia vaan. Kaikkee paskaa. Kuulitsä Kolehmaisesta?

- Ai Stondasta?

- Joo.

- Stonda. Mistähän sekin nimi on tullu?

- No kun se oli niin akkojen perään. Kai sen muija hiffas et se käy vieraissa mut ei se välittäny.  Kolehmainen oli komee karju ja nasta tyyppi muutenkin. Ja kova panemaan. Kun se oli bastussa ja istu ylälauteilla, sen piti kiertää muna pari kertaa kaulan ympärille ettei se olis osunu lattiaan.

 - Miten niin oli nasta tyyppi?

- No kun se on delannu.

- Sitä on liikkeellä.

- Kuin niin?

- No mulla todettiin keuhkosyöpä. Tullu asbestista.

- Älä saatana. Miten sä sen sait?

- En mä missään asbestihommissa oo ikinä ollu, mut mä oikasin vuosikaudet mun entiseen duunipaikkaan yhden maanalaisen tunnelin kautta ja siellä vaan sitte oli todettu yks kaunis päivä ilmassa kohonneita pitoisuuksia. Kai sitä asbestia oli alkanu varista jostain vanhoista putkieristeistä. Mut siitä on aikaa jo ainaki kymmenen vuotta, tää syöpä on kehittyny niinku sen jälkeen.

- Miten sä...huomasit...et sulla...

- No rupes hengästyttämään pirusti kun vähäkin ponnisteli. Ja mä laihduin. Luut paisto läpi niinku grillikyljellä. Ja tuli kovaa yskää. Veritullo vaan lenti suusta kun mä yks kerta yskäsin. Mut mihin se Kolehmainen delas ja mitä sen muija meinaa nyt tehdä?

- Aivoinfarktiin. Kai se myy niiden rivarin veks ja muuttaa kerrostaloon. Niillä on aikunen poika, mut se asuu jo muualla. Kyllähän se uutta seuraa saa jos haluaa. Kyllä sitä muijaa moni poika panis mielellään, komee uhkee nainen. Ja semmon lempee katse. Ja hymy. 

- Jaa... mä vaihdoin mun vanhan muijan uuteen kolme vuotta sitten. Semmoseen neekerityttöön, pystyt tisut ja tiukka pillu.

- Aijai... katos vanhaa pukkia... Mut saatsä jotain hoitoja siihen sun...

- Tarkotat syöpään. Ei sun tartte arastella noita kysymyksiäs, enhän mäkään arastele. Ja mullahan se syöpä on. No mä menin sitte sen veriysköksen jälkeen keuhkokuvaan ja aika pian tuli kutsu lekurin luo Meikkuun. Se lekuri tuli takinliepeet liehuen siihen huoneeseen, jossa mä odotin tuomiota. Se nosti tuolin selkänoja edellä mun tuolin eteen, istahti hajareisin tuoliin, otti hartioista kiinni, katto silmiin ja sanoi: ”Sulla on mesoteliooma. Pahanlaatuinen keuhkosyöpä”. Mä inhosin sen jätkän teatraalisuutta, vittu se koko asia sitä hetkauttanut mitenkään. Sehän tekee vaan duuniaan. Meni varmaan sen jälkeen golfia pelaamaan tai illalliselle rasnkalaiseen ravintolaan kavereitten kanssa. No, kyllä meistä sitten myöhemmin tuli kavereita ja se on luvannu käydä mun luona sitte kun mä meen saattohoitokotiin. Joo, kyllä ne hoitoina syötti mulle kaikkee paskaa, platinaa ja alruunaa. Mä laskeskelin, että vittu mun tuhkastahan kannattaa erotella se platina, niin joku tulee rikkaaks.

- Mitäs toi alruuna on?

- No se on se vanha rohto, jonka juurella pysty parantamaan minkä tahansa taudin. Se juuri muistuttaa alastonta ihmistä. Ja kuulema se kirkuu ”murha murha murha” ja vinkuu niinku sikaa tapettais, kun sitä revitään irti mullasta. Alruunan takia joutu ennen vanhaan roviolle noitana, jos sitä löyty  hallusta. No, nythän mä saatana sitten joudun roviolle, kun mut poltetaan!      

 - Mites se sun muija on suhtautunu?

- Ai Zara? No se lähti lätkimään kun mä vedin sitä kerran kännipäissä pataan ku se ärsytti tahallaan mua.

- Jaa. Milloin sä sitte meet sinne saattohoitoon?

- Platinahoidot on lopetettu. Ei auta mikään enää mitään. Lekuri sano et oo vaan himassa niin kauan kun pystyt. Se anto mulle kovia kipulääkkeitä, huumeita. Mä pääsen kunnon tripille aina kun mä niitä otan. Ennen kun mä sit nukahdan, mä nään mielettömii värejä, joita ei kai ees oo olemassa ja sit kaikenlaisii olentoja, jotka räpyttelee paikoillaan mun naaman eessä ja puhuu jotain outoa kieltä sellasella surisevalla äänellä. Mä en samaan aikaan ymmärrä sitä kieltä ja samaan aikaan mä tajuun kaiken. Vitun outoo. Ja sit mä oon kuule tripannu kaikissa ulottuvuuksissa ja avaruuden ulkopuolellaki. Mä oon nähny siellä Jumalan, se on sellanen helvetin iso paikallaan leijuva lehmä. Se vaan leijuu siellä ja universumi siinä sen vierellä on sellanen helvetin iso suppilo, joka kimaltaa kirkkaasti. Se lehmä kattoo mua isoilla silmillä ja nuolee mua ja se on tosi rauhottava. Mä en pelkää enää yhtään. Mä oon käyny tsekkaamassa sen saattokodin, mä saan tuoda sinne oman skraitan ja skittan. Mä skulaan Renegadeseja siellä.

- Saanks mä tulla tsiikaamaan sua sinne?

- Tuu vaan. Mut ota skitta ja styrkkari  messiin niin skulataan yhdessä!