Inti Raymia vietettiin Perussa pääasiassa 15. vuosisadalla. Se oli auringonjumalan juhla, joka ajoittui talvipäivän seisaukseen kesäkuun loppupuolella - siis suurin piirtein juhannukseen meidän  leveyspiireiltämme katsottuna.

Juhla alkoi, kun aurinko nousi horisontista talvipäivän seisauksen aamuna. Papisto ja joskus kuningaskin olivat paikalla Perun silloisessa pääkaupungissa Cuzcossa, joka sijaitsee Andeilla  kilometrien korkeudella merenpinnasta. Se on nykyisin suurinpiirtein Helsingin kokoinen kaupunki ja Unescon suojelukohde.

Temppeleissä kaikki valot sammutettiin.  Kultaiseen astiaan oli aseteltu helposti syttyviä yrttejä, jotka oli kyllästetty eteerisillä öljyillä. Kun auringon ensi säteet ylsivät astiaan, ne sytyttivät hulmuavan tulen. Juhlinta alkoi ja se kesti kaikkiaan pari viikkoa. Auringonjumalaa kiitettiin runsaasta sadosta ja sille uhrattiin eläimiä. Maissiviinaa nautiskeltiin runsaasti, rituaalisia tansseja tanssittiin ja iloa ja pauhua riitti. Papisto vetäytyi ryyppäämään temppelien pyhimpiin osiin.

Juhlapäivää edelsi noin viikon mittainen paasto ja kieltäymys seksistä. Tarina kertoo, että eräälle nuorelle parille näin pitkä tauko oli ylivoimainen ja heidät yllätettiin rakkauskohtauksesta vuoren jyrkänteellä. Rangaistus oli hirmuinen. Molemmat poloiset teloitettiin. Tarina kertoo, että juhlien jälkeen nähtiin samaisella paikalla valkea kyyhkyspari, joka nousi keveästi lentoon, kaarsi ylös ilmojen teille ja nousi yhä vain korkeammalle, kunnes katosi taivaan sineen.

Espanjalaisten tullessa seurasi tietenkin yleinen verilöyly ja pakanallinen Inti Raymi -juhla kiellettiin. Kristitty löytöretkeilijä, varsinainen emäkusipää, Francisco Pizarro teloitutti kuninkaan kultasaaliin vuoksi.