”Tol on peltisukset”. Totta se oli. Faija oli paikannut katkenneen sukseni pellinpalalla. Sanoin Jyrkille: ”No, ei se mitään, mutku sul on Lampisen limalaudat”. Naurua. Jyrki tuli kohti nyrkit pystyssä. Tilanne keskeytyi, kun Mäkelä pölähti pihalle: ”No niin poijjaat. Valmistautukaa hiihtoretkelle lähtöön”. ”Poijjaat”. Niin se aina sanoi, vaikka tyttöjäkin oli mukana. Mäkelällä oli suomiverkkari, paksu kaulahuivi ja monot, joiden nauhat kiersivät kengän sivussa. Päässä sillä oli pipo, jossa oli iso punainen tupsu. ”Se on sen muijan tekemä”, joku kuiskasi. Anneli opetti alaluokkia. Se laulatti tunneilla uskovaisten lauluja ja paapatti kimeällä äänellä, mutta siitä tykättiin. Se oli kiva. Sitä paitsi sillä oli kerran sellainen paita päällä, että sen tissit melkein näkyi. Se kertoi että se oli nähnyt kesällä Jeesuksen järvellä. Jeesus käveli vettä pitkin venettä kohti, huusi kovalla äänellä ”Maranaata” ja katosi poksahtaen kuin saippuakupla.  Mäkelällä oli vammainen poika. Sakaria nähtiin harvoin, pojat sanoivat, että sitä pidettiin kellarissa. Olin kerran nähnyt sen uimahallissa. Se seisoi hartiat lysyssä altaan reunalla ja käänsi hitaasti päätä puolelta toiselle niin kuin nostokurki. 

Lähdettiin hiihtämään jonossa metsään.  Metsänreunan puut alkoivat huojua levottomasti puolelta toiselle kun näkivät meidät. Ne päästivät suhisevia ääniä, niin kuin ruoska olisi viuhunut ilmassa. Metsästä oli kuultu suden ulvontaa. Joidenkin oppilaiden vanhemmat sanoivat, että susi piti tappaa. Muuten sudet tulisivat kouluihin ja alkaisivat opettaa sudenoppia. Sitten lapset tekisivät kaikenlaisia hirveyksiä.

Metsä imaisi meidät sisäänsä. Kuinka lumista siellä oli! Aurinko pilkahteli puunlatvojen lomasta. Päästiin viimein metsän sydämeen, alavaan maastoon, korpikuusikkoon, jossa oli hämärää. Puut keinuivat tuulessa ja lumi varisi niistä alas, niin kuin kevein sydämin riisuttu vaate.

Pulina täytti metsän, sujahtelimme kiljahdellen yhtä mäkeä ylös, toista alas. Yhden suuren kiven päällä istui iso lintu, joka metelin pelästyttämänä nousi siivilleen ja lipui matalalta yli kuin pommikone. Näin sen värisevät siipisulat. Pojat alkoivat pelleillä ja ulvoivat tyttöjä pelotellakseen. Mutta kaikki hiljenivät, kun jostain vastattiin. Se oli sellaista kaameata ulinaa, siellä oli joku, joka oli tullut ottamaan selvää, kuka sen rauhaa häiritsi. Tai sitten se oli vain Jyrki. Se oli jäänyt kaksi kertaa luokalle.

Opettaja halusi näyttää aukean, jossa oli nähnyt metsänhaltijan. Se oli pureskellut ruostunutta tynnyriä, niin että kirskuna kävi ja mulkoillut opettajaa vihaisesti. Välillä se keskeytti tynnyrinpureskelunsa, kuin olisi aikonut hyökätä opettajan kimppuun, muttei hyökännyt. Metsäaukealle pääsy tyssäsi, koska puut olivat sulkeneet polun, siinä oli ryteikkö. Aukion keskellä kasvoi yksinään iso kataja, jonka oksilla lumi kimmelsi. Se oli kuin vartioenkeli.

Opettaja alkoi viritellä nuotiota, sillä jotkut valittivat kylmyyttä. Juotiin kaakaota, jota opettajalla oli termospullossa. Tauon jälkeen seisahduttiin töyräälle, alhaalla hohti luminen pelto. Pellolla hiihti toisen koulun oppilaita. Jonkun musta kaulahuivi liehui tuulessa kuin sotalippu.

Opettaja sanoi, että koko seutu oli entistä merenpohjaa. Jäin miettimään sitä. Valas oli joskus uinut täällä ja noussut pintaan hengittämään. Se oli puhaltanut suuren vesipatsaan ja ihmetellyt aurinkoa ja autiota ulappaa.