Sakari lähtee halaamaan puita Suomenlinnaan. Hän on lapsena asunut siellä. Hänen isänsä, hyvin ystävällinen vanha ylivääpeli, oli töissä varusvarastolla. Päivästä toiseen isä putsasi ja kiillotti kivääreitä. Sakari mieltyi saaren puihin, koska hänellä ei ollut muita leikkitovereita ja koska puilla oli niin paljon tarinoita kerrottavanaan.

Hän ei ole käynyt saaressa vuosikausiin. Kauppatorilla hänen huomionsa kiinnittyy ulkomaalaiseen mieheen, joka istuu laiturilla syömässä ostamaansa kebab-ateriaa. Lokki katselee häntä valopylvään päästä, kaivaa esiin kännykkänsä ja soittaa miehelle. Miehen puhelin pirisee repussa, hän laittaa lautasensa maahan ja alkaa kaivaa puhelintaan. Silloin lokki kohoaa siivilleen ja nappaa lautasen mukaansa. Se putoaa mereen, jossa alkaa lokkiparven äänekäs kinastelu herkkupaloista.   Lauttamatkalla Sakari ihailee meren välkkynätä, joka heijastelee avaruudessa huojuvien tähtien kätkettyä voimaa. Puita on kaikilla pikkusaarilla, Ryssänsaarella, Puolimatkansaarella ja Pormestarinluodoilla. Hän seisoo kannella ja kuuntelee. Puut laulavat. Laulu muistuttaa auringon laulua.

Kun laiva saapuu satamaan, hän livahtaa nopeasti ohi viinalle haisevan nuorisojoukon, joka potkii keskelleen joutunutta sekarotuista koiraa. Sakari seisahtuu, menee räyhääjien luo, osoittaa koiraa ja kysyy: ”Mitä maksaa?”. Joku sanoo summan, Sakari kaivaa kuvettaan ja maksaa mukisematta. Sitten hän jatkaa koiran kanssa matkaa. Se lähtee kuitenkin pian omille teilleen. Kohta se töytää esiin pensaasta, räpistelevä linnunpoikanen suussaan. Se jää syömään sitä, pienten luiden paukahtelu kuuluu kauas.

Sakarille reitti on tuttu, hän suunnistaa vanhojen puujättien avulla, ne ovat kuin majakoita. Ehrensvädin hauta-aukiolla hän järkyttyy: monta suurta saarnipuuta on kaadettu. Niiden tilalla kasvaa siististi saksittua ruohikkoa. Ruohikolla lojuu sikin sokin penkkejä. Jo vuosia sitten hakattujen puiden kuolinhuudot kaikuvat hänen korvissaan vieläkin. Silmät veripunaisten kyynelten sumentamina hän jatkaa vaellustaan.

Jotain ihanaakin hän kohtaa. Tiilikasarmin seinän vierellä kasvaa suuri koivu, joka katselee mietteissään merelle. Se kertoo hänelle näkemästään unesta. Eräänä yönä saaren puut läksivät liikkeelle. Ne astelivat mereen ja lähtivät vakain tuumin kohti mannerta, vuoronperään toinen toistensa hartioille kavuten, jotta suunta säilyisi ja jotta ne eivät olisi hukkuneet. Sakari liikuttui unesta suuresti, sillä oikeastaan tällaisessa tarkoituksessa hän oli saareen tullutkin: hänen mielessään eli kosto. Hänen kotitalonsa pihalta oli kaadettu suuri koivu, pyhä puu, ja se oli nujertanut hänet. Hän oli kerran säveltänyt koivun antamien neuvojen mukaan kantaatin mieskuorolle. Se tunnettiin Indonesiassa saakka, joitakin viihdyttävimpiä kohtia siitä jopa vihelleltiin kylänraiteilla ja savimajoissa. Nyt hänen kotitalonsa asukkaat olivat hakkauttaneet koivun, koska se varjosti heidän kukkaistutuksiaan.

Sakari halusi värvätä puita pyhään sotaan, jihadiin, ihmisiä vastaan, jotka suunnittelivat ja toteuttivat puiden kaatoja pihoilla, puistoissa ja saarissa. Ja katso, puut olivat valmiit, ne olivat saaneet tarpeekseen. Monet puupoikasetkin olivat innostuksissaan, ne hyppivät ja pomppivat muureilla, mutta puiden vanhimmat kielsivät ankarasti niitä lähtemästä. Sotaanlähdön hetki koittaisi, kun viimeisetkin linnut olisivat jättäneet pesäpuunsa. Silloin lähdettäisiin, sydänyöllä, taivallettaisiin latvukset huojuen lahden yli Kuun valossa ja noustaisiin maihin strategisesti tärkeillä rannoilla. Sakari oli piirtänyt jo valmiiksi ensi-iskujen kohteet karttaan. Puiden vanhimmat kumartuivat kartan ylle. Yksi joukko suuntaisi kaupungintalolle, tunkeutuisi valtuuston tiloihin ja hajottaisi paikat. Täällä kostettaisiin Keskuspuiston ja Vartiosaaren raiskaussuunnitelmat. Lopuksi kaupungintalo sytytettäisiin tuleen. Sitten jatkettaisiin Valtioneuvostoon, arkkitehtitoimistoihin,  rakennusyhtiöiden konttoreihin ja muihin puiden tuhoamisyksiköihin. Mukaan liittyisi riemusta mylvien puita myös mantereelta. Yöstä tulisi pitkä ja tuhoisa. Seuraavien päivien kuluessa miehitettäisiin kaikki keskeiset puiden hakkuualueet.