Oletteko kuulleet venäläisestä astrofyysikosta A. Kurelevista? Hän opetti Moskovan avaruustekniikan instituutissa Neuvostoliiton vallan aikana, mutta joutui kuusikymmenluvulla karkotetuksi Siperiaan valtiolle epäsuopeiden mielipiteiden vuoksi. Oikeastaan hän ei ollut varsinaisesti järjestelmän vihaaja, se jopa kiinnosti häntä eriskummallisessa, absurdissa byrokraattisuudessaan.Kerran hän erehtyi sanomaan, että Neuvostoliittoa kuvasi parhaiten hänen näkemänsä tapaus, kun juopunut kolhoosinjohtaja hoiperteli kaatopaikalla keskellä kirkasta kesäpäivää, lausui runoja papereista, joita pursusi hänen salkustaan ja katseli välillä humalaisen ihmetyksellä sinistä, autiota taivasta.Sitten hän meni hylätyn autonromun luo ja jollakin käsittämättömällä tempulla sai sen käyntiin ja ajoi tiehensä.

Voi olla,että tämän kuvauksen kuuli joku salaisen poliisin lähetti, joka kieli sen esimiehilleen. No, joka tapauksessa A.Kurelev muutti pian tämän jälkeen vaimonsa kanssa erääseen Koillis-Siperian eristettyyn kylään. Tässä ei sinänsä vielä ole mitään merkillistä, monet tiedemiehet joutuivat Neuvostoliitossa epäsuosioon milloin mistäkin syystä. Outoa sen sijaan oli se, että A.Kurelev katosi eräänä päivänä majapaikastaan eikä häntä koskaan löydetty. Neuvostoviranomaiset ilmoittivat maailmalle hänet kadonneeksi ja kiistivät samalla jyrkästi sekaantuneensa asiaan. Vaimo sai palata Moskovaan eikä hänkään kertonut muuta tiedotusvälineille kuin sen, että hänen miehensä oli yöllä poistunut talostaan ja ilmeisesti eksynyt tundralle. Kohu laantui aikanaan eikä A.Kurelevia enää monikaan muistanut. Mutta viime vuonna hänen vaimonsa kuoli ja hän kertoi kuolivuoteellaan uskotulle ystävälleen merkillisen tarinan miehensä katoamisesta.Tämä ystävä on nyt tullut kertomuksineen julkisuuteen.

A.Kurelev jatkoi vaimonsa mukaan tiiviisti työtään eristyksissä. Hänellä oli työhuone ja laboratorio. Hän työskenteli kehittämänsä “ajan pyörrevirtausteorian” kimpussa; teorian, jota muut sen ajan fyysikot väheksyivät, he väittivät Kurelevin seonneen.Tosiasiassa neuvostoviranomaiset tiesivät Kurelevin kokeista ja olivat  varustaneet laboratorion parhain teknisin apuvälinein. Karkotus oli siis pelkkää hämäystä, viranomaiset eivät vähääkään piitanneet Kurelevin letkautuksista.

Vaimo sanoi käsittäneensä hyvin vähän miehensä työstä, mutta tämä oli yrittänyt selittää hänelle, että teorian mukaan esimerkiksi alkuräjähdys ei ollut mikään menneisyyteen “jäänyt” tapahtuma, vaan se oli olemassa koko ajan. Koska aika oli itse asiassa jotakin, joka täytti koko avaruuden, sen käyttäytymistä voitiin tutkia myös virtausteorioiden avulla. Aikaan saattoi syntyä joko luonnollisesti tai siihen tahallisesti vaikuttamalla  pyörteitä.Tällaisia “tahallisen vaikuttamisen” kokeita Kurelev teki hiukkaskiihdyttimellään.Eräänä yönä hän tuli työhuoneestaan makuuhuoneeseen hyvin kiihtyneenä ja sanoi vaimolleen oivaltaneensa jotakin järkyttävää. Hän kuitenkin ärtyi vaimonsa unentokkuraisista kysymyksistä ja palasi työhuoneeseensa.Vaimo nukahti, kunnes heräsi aamuyöstä outoihin ääniin. Hän hiipi työhuoneen läpi ja raotti laboratorion ovea. Hiukkaskiihdytin, työpöytä, laskurit ja sähkögeneraattorit olivat poissa. Suuren tilan täytti seiniin valottunut säikeinen räjähdyskuva, joka näytti hitaasti liikkuvan, sekä Kurelevin jähmettynyt varjo. Räjähdys eteni keskipisteestä, jossa oli kummallinen  miniatyyrikuva, kuin keskiaikainen kaiverrus. Siinä oli pitkä, loputtomasti vuoristomaisemassa kiemurteleva polku, joka johti kaukana häämöttävän  palatsin porteille. Polulla kohti palatsia asteli iloinen kulkuri, syli täynnä karttoja ja kirkasta valoa.