Olen Auringon vankina
tulisin kahlein köytettynä ensimmäisessä lyhtyhuoneessa
ja itken
kyyneleet muuttuvat kuumiksi ja haihtuvat heti
seinällä on hohtava esine, ehkä miekka
ja kaiverrus hallavaturkkisesta karhusta
kruunu päässään
sen sylissä minut tuotiin
karvaisten jalkojen ja tassujen puristuksessa
seinän takaa kuuluu jylinä ja pauhu
huone tärähtelee
miksi näin kävi
nauroinko Atonin palvelijoille
kirosinko korventunutta auringonkukkaa, keto-orvokkia
Kun Aurinko muuttaa näihin huoneisiin
olen mennyttä
sulan kuin suklaakakku vieraan suuhun
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.