Olen Auringon vankina

tulisin kahlein köytettynä ensimmäisessä lyhtyhuoneessa

ja itken

kyyneleet muuttuvat kuumiksi ja haihtuvat heti

seinällä on hohtava esine, ehkä miekka

ja kaiverrus hallavaturkkisesta karhusta

kruunu päässään

sen sylissä minut tuotiin

karvaisten jalkojen ja tassujen puristuksessa 

seinän takaa kuuluu jylinä ja pauhu

huone tärähtelee

miksi näin kävi

nauroinko Atonin palvelijoille 

kirosinko korventunutta auringonkukkaa, keto-orvokkia

Kun Aurinko muuttaa näihin huoneisiin

olen mennyttä

sulan kuin suklaakakku vieraan suuhun