Savua levisi liian laajalle alalle. Tarkoitus oli tietenkin ollut pitää savupatsas kurissa, niin että se olisi säilyttänyt muotonsa vielä korkealla noustuaankin, ohi valtavien vartiopallojen, jotka peittivät paikoitellen taivaan kokonaan. Nyt merkin lähettämisestä ei koitunut mitään hyötyä, jäljellä oli vain epämääräisiä haituvia ja mustia juovia. Monien mieli synkkeni niin, että he vaivoin pystyivät pidättämään kyyneliään, muuan juoksi läheiselle pellolle, kaihtamatta ilmitulon riskiä, ja alkoi paiskoa kiviä ympäriinsä. Hänen luokseen juoksi heti muutamia, jotka saivat hänet rauhoittumaan. Nyt oli kuitenkin syytä häipyä täältä, sen ymmärsimme, sillä jostakin savu tietenkin oli nähty eikä näkijä välttämättä ollut ystävä. Kuin vastauksena aavisteluihimme alkoi kuulua lentokoneen pörinää. Levitimme suojakankaan maahan ja piilouduimme kiireesti sen alle. Kone oli hetkessä yllämme ja me vapisimme kankaan alla. Viimein koneen ääni vaimeni. Pakkasimme tavaramme ja suunnistimme kohti metsäkangasta. Sieltä meitä ei helposti havaittaisi, hankaluutena oli vain suunnistaminen, sillä kompassista ei näillä seuduin ollut mitään hyötyä, neula vain pyöri ympyrää. Jonkun olisi välillä noustava puuhun suuntaa ottamaan ja siinä taas olisi riski tulla havaituksi.