Tapasin viime syksynä Istanbulissa, eräässä Beyoğlun kaupunginosan baarissa, Ismaelin. Hän oli vanha parrakas herrasmies; tunnistin hänet puhetavasta ja kasvonpiirteistä kurdiksi, vaikka hän on asunut jo vuosikymmeniä Yhdysvalloissa ja puhuu sujuvaa amerikan englantia. Hänen silmänsä olivat hätkähdyttävän siniset ja läpitunkevat, mutta huulilla karehti kaiken aikaa hienoinen hymy.

Hän oli aluksi syystäkin varovainen puheissaan, kaikillahan on tiedossa presidentti Erdoğanin mielipuolisuus ja laittomat pidätykset, mutta nautittuamme pari olutlasillista ja muutaman rakin hän alkoi vähitellen luottaa minuun ja saimme keskustelun käyntiin. Aluksi puhelimme kaikkea joutavaa paskaa Turkin kulttuurista ja matkailunähtävyyksistä, mutta pian siirryimme luontevasti puhumaan seksistä. ”Kävin jokin aika sitten Bangkokissa, joka on minusta hyvin sekava, hallitun ja hallitsemattoman kaaoksen, pölyn ja katkun kaupunki”, hän aloitti. ”Suurimman vaikutuksen minuun tekivät buddhalaiset temppelit ja erityisesti Mahamariammanin hindutemppeli Silomin kaupunginosassa. Istuskelin siellä kaikessa rauhassa, kuuntelin hypnoottista seremoniamusiikkia ja katselin jumalten kuvia ja niille uhrilahjoja tuovia ihmisiä. Erityisen kiihottavia olivat nuoret naiset. Naiset ovat tällaisissa tilanteissa herkimmillään, kun he painavat päänsä alas, rukoilevat hartaasti ja sipsuttelevat sitten paljain jaloin viemään lahjansa jumalkuvien eteen. Voi noiden pikku jalkojen sileää ihoa ja punaisiksi lakattuja varpaankynsiä! Väkisin nousivat epäpyhät ajatukset mieleeni heitä katsellessani ja vaikka jo iäkäs mies olen, sain erittäin voimallisen erektion. Vielä oudompaa oli kuitenkin luvassa. Eräänä iltana skytrainissa, matkalla Thong Lo:sta Siam Centeriin huomioni kiinnittyi erääseen nuoreen mieheen, arvatenkin opiskelijapoikaan, joka jutteli käytävällä kaverinsa kanssa. Hän oli hyvin siro ja herkkäpiirteinen, kuin tyttö, ja hymyili hurmaavasti. Hän taisi huomata tuijotukseni ja vilkaisi pari kertaa minua. Kaluni oli tulla housun läpi. Tiedän, ettei Jumala pidä homoilusta, mutta olihan tämä nyt toki rajatapaus, right? joten Hän varmaan antaa minulle anteeksi. Mitään todellista syntiä ei tietenkään tapahtunut, vaikka fantasioinkin hänestä alastomana sängyllä. Olisin nuollut hänet päästä varpaisiin ja lopuksi tunkenut kullini syvälle hänen sisäänsä. Onhan Bangkokissa nuo kaikki tyttöbaarit ja ladyboyshowt, muttei niitä oikeastaan tarvita, sillä kaupunkihan suorastaan kihisee erotiikkaa”.

Sitten Ismael aloitti kiihtyneen poliittisen palopuheen: ”Olet varmasti huomannut, miten sekaisin Lähi-Itä on. USA ja Britannia ovat jo sadan vuoden ajan sotkeutuneet israelilaisten ja palestiinalaisten asioihin ja saaneet aikaan sen, ettei tuolle alueelle ole mahdollista saada rauhaa luultavasti koskaan. Vuosikymmen sitten länsimaat alkoivat aseistaa ”arabikevään” taistelevia kapinallisia ja toivoivat saavansa aikaan uuden järjestyksen. Ja paskat. Tosiasiassa ne ovat aseistaneet kaiken aikaa terroristeja. Kukaanhan ei oikeasti tiedä, kuka noissa rähinöissä on kenenkin puolella tai ketkä sotivat keskenään. Syyria on yksi ihmiskunnan suurimpia murhenäytelmiä. USA tappaa yhtäällä, Venäjä toisaalla, ja syyrialaiset kärsivät. Samat katastrofit toistuvat aina, kun länsimaat lähtevät näihin typeriin manöövereihinsa. Ensimmäisen virheensä USA teki sotkeutuessaan aikoinaan Afganistanin sotaan. USA aseisti tuolloin Osama bin Ladenin joukkoja. Osaman välit kuitenkin huononivat USA:han ja niin kylvettiin alkusiemen Al-Qaidalle”.

”Irakin sota, arabikevätsekoilu ja Syyrian sota puolestaan synnyttivät ISIS:in. USA ja Britannia lähtivät sotaan Irakiin, valehdellen koko maailmalle, että Irak kehitti ydinasetta, vaikka todellisuudessa siellä tiedettiin suunnilleen yhtä paljon ydinaseista kuin pässi tietää suhteellisuusteoriasta. Hyökkäyksen motiivi oli puhtaasti rasistinen kosto syyskuun yhdennentoista päivän iskuista, joiden todellisista tekijöistä ei kellään ole vieläkään mitään tietoa. Ja mitenkäs sitten tämä ISIS? Parin tuhannen retkun joukkio, pikkuarmeija, joka terrorisoi koko maailmaa. Miksei sitä murskattu heti alkuunsa? Ainoa armeija, joka on taistellut ISIS:tä vastaan, ovat kurdit. Kai nyt länsivaltojen mahtavat sotavoimat olisivat talloneet alleen hetkessä nämä saatanan äpärät, mutta ei. Terrori-iskujen Pariisiin, Berliiniin, Barcelonaan ja muualle annettiin vain tapahtua. Miksi? Pelotevaikutuksen vuoksi tietysti. Länsihallitukset näkivät tilaisuutensa. Kansalaiset pantiin vapisemaan ja syntyneen hysterian varjolla laadittiin ankaria poikkeuslakeja, joilla vallanpitäjien kuristusotetta kansasta vahvistettiin. Sillä tosi asiassa, dramaattisuudestaan ja järkyttävistä ihmisuhreista huolimatta, nämä kaikki iskut ovat olleet lopultakin sangen vaatimattomia eivätkä ne ole hetkauttaneet yhdenkään kohdevaltion status quota mihinkään. Tavanomaisen väkivallan ja autokolarien takia länsimaissa kuolee joka päivä enemmän ihmisiä kuin näissä terroriteoissa on kuollut yhteensä”. 

”Terroriteot ovat länsimaiden hallituksille jättipotti, oikea unelmien täyttymys: kansalaisia valvotaan nyt herkeämättä, koko ajan, kaikkialla. Yksikään puhelu, yksikään sähköposti, yksikään pankkitilitapahtuma, yksikään internetin sivulla vierailu ei jää noteeraamatta. Kansalaisen kaikki liikkeet rekisteröidään mobiilitietojen kautta. Orwellilainen maailma on lastenleikkiä meidän nykytodellisuutemme rinnalla. Ja saamiaan – tai ottamiaan – valtuuksia hallitukset suojelevat raivokkaasti. Urkinta on vallanpitäjille kuin sormus tarussa sormusten herrasta.  Tämä nähtiin esimerkiksi, kun Snowden paljasti USA:n tiedustelun laajuuden. Mies joutui pakenemaan henkensä hädässä Hong Kongiin ja sieltä lopulta Moskovaan. Se oli kuin suoraan jostakin halvasta agenttifilmistä: Snowden juoksee Hong Kongin lentoasemalla kohti lähtöporttia ja lentokentän suuret monitorit näyttävät hänen naamakuvaansa ja kuulutukset kehottavat pidättämään ”tämän miehen”. USA:n päässä hänen kaikki luottotietonsa ja passi mitätöitiin samassa rytäkässä. Ajattele, ne voivat tehdä ihmiselle mitä vain! Amerikkalaiset olisivat varmasti tappaneet hänet lentokentälle, jos se vain suinkin olisi ollut mahdollista. Ehkä joku heidän tappajistaan tyri. No, kaikeksi onneksi joku Hong Kongin lentoaseman virkailija päästi hänet Moskovan koneeseen. Ja kun myöhemmin epäiltiin Snowdenin yrittävän loikata Equadoriin, Moskovasta lähtenyt kone ratsattiin USA:n painostuksesta välilaskupaikassa Euroopassa, vaikka sellainen on laitonta. No, Snowden ei kuitenkaan ollut koneessa”.

Ismail vaikeni hetkeksi ja otti kulauksen Efesiä, sitten hän tilasi meille uudet. Hän hymyili: ”Satun muuten tietämään, että teidän maanne natsin näköinen sotaministeri on vaatinut tiedusteluoikeuksien huomattavaa laajentamista myös teillä, salaisesti valmisteltuna tietysti. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä”.

”Haluatko muuten kuulla, mitä ajattelen geenimuuntelusta?” Odottamatta vastaustani hän jatkoi: ”Ruoan geenimuuntelu on valtava bisnes ja USA:ssa mainstreamia. Sitä halutaan myös teillä Euroopassa ja perusteluina on sellaisia naurettavuuksia, kuin että kasvava populaatio tarvitsee suuria määriä tehokkaammin tuotettua ruokaa. Ja paskat tarvitsee. Länsimaalaiset ovat ensinnäkin sellaisia vitun läskejä, että melkein kaikki voisivat pudottaa syömänsä ruoan määrän ainakin puoleen nykyisestä. Siitä säästyisi ruokaa seuraaville 5 miljardille ihmiselle.

”Geenimuuntelun tarpeellisuutta perustellaan niinkin, että sillä voidaan esimerkiksi ympätä kiillotettuun riisiin vitamiineja, joita ihminen tarvitsee. Kiillotettu riisihän on luontaisella muuntelulla jalostettu, kun haluttiin eroon riisin kuoriosasta, jota nirppanokat eivät halunneet syödä. Se sisälsi runsaasti vitamiineja ja hivenaineita. Ja nyt kun kuorta ei ole, niin nämä vitun valopäät ovat keksineet käyttää geenimuuntelua samojen hivenaineiden ymppäämiseksi takaisin riisiin. Tällaista geenimuuntelu on, ruoalla leikkimistä. Ymmärrän geenimuuntelun joten kuten lääkkeiden kehityksessä. Tosin usein on niin, että sama hoitovaikutus saadaan aikaan vanhoillakin lääkkeillä tai niiden yhdistelmillä, mutta ehkä joidenkin harvinaissairauksien hoidossa geenimuuntelulla tuotettu lääke voi olla hyvä ratkaisu”.

Ismaelin puhe keskeytyi, kun pöytäämme kiemurteli kaksi naista, jotka tarjoutuivat strippaamaan meille takahuoneessa. Minä olin vielä sen verran kiihottunut Ismaelin Bangkokin tarinoista, että suostuin oitis, mutta Ismael varoitteli: ”Siinä on se riski, että Erdoğanin poliisi voi tehdä ratsian ja yllättää sinut tämän tytön tissit suussa. Ja sen jälkeen sinä joudut vankilaan. Mutta hyvä on, voin lähteä seuraksesi”. Niinpä me menimme.