torstai, 7. maaliskuu 2024

Linnut usvassa

Linnut usvassa,
savuava Kuu,
metsän keväinen kohina.
Kuljemme polkua hiljaa:
puron solinaa,
puiden kuiskailua.
Meidän elämämme tässä.

keskiviikko, 6. maaliskuu 2024

Doppelgänger

Kävellessäni F:n kaupungin hämyisillä kaduilla näen eräässä puistossa itseni, siis elävän kaksoisolentoni, istumassa puiston penkillä. Hän ottaa naukkuja pullostaan. Kävelen uteliaana hänen luokseen. Hän hätkähtää minut nähdessään ja ryntää pystyyn. Esittelen itseni ja kysyn, onko hän samanniminen kuin minä. Hän vastaa myöntävästi, hieman kankealla suomenkielellään. Kysyn,  onko hän levyseppä kuten minä, mutta hän kieltää ja vastaa olevansa kirjailija. Oikeastaan olen työtön levyseppä, mutta eihän se tätä outoa tilannetta miksikään muuta. Hän sanoo, ettei enää käytä yhteistä nimeämme, vaan on muuttanut sen Jalletus Rosenchahkaksi ja tällä nimellä hän on kirjansakin kirjoittanut, kaksi keskinkertaista rakkausromaania, joissa kukaan ei saa ketään omakseen.

Olin levyseppänä telakalla, joka irtisanoi suuren joukon työntekijöitään jokunen vuosi sitten. Elelen perintörahoillani ja pienellä toimeentulotuella.  Hitsasin peltilevyjä laivoihin. Hän kertoo menneisyydestään, jonka perusteella pystyn päättelemään, milloin maailmanviivamme ovat erkaantuneet. Olen lähes varma, että se liittyi braanien törmäykseen multiversumissa, josta kvanttifyysikot raportoivat. Siitä oli Iltasanomissakin.  Tapaus on outo enkä muista kuulleeni kertomuksia vastaavasta. Hän sanoi tuohon aikaan löytäneensä itsensä täältä, juopottelevana ja henkensä pitimiksi kirjoittelevana. Minä taas valmistuin ammattikoulusta kehnoin arvosanoin laivalevysepäksi. ”Sä voisit korkeintaan väsätä Titanicin pellit”, sanoi opettaja minulle päättöjuhlassa.

Kaksoisolentoni kaivaa repustaan repaleisen vihkon, jonka sanoo olleen hänen ensimmäinen hengentuotteensa, pieni runokirja. Selaan tahmeita sivuja, runot on kirjoitettu suomeksi, viereisellä sivulla on käännös portugaliksi. Ensimmäinen runo kuuluu näin:

     

”Paikoin paljolti kosolti,

numeraaliset joukot tiivistyvät pilviksi,

hakkaan mattoa paljain nyrkein,

junarata vääntyy tahtoni mukaan.

Katseeni on lainattu lokinsiipiin,

olen turta merenkäyntiin.

Purjeiden pakahduttava pulleus”.

 

Hän sanoi odottaneensa kirjastaan nobelia, mutta sitä ei kuulunut. Hän huitaisee kädellään tyhjää, ottaa pullostaan viime huikat ja heittää pullon penkin aille. Hän sanoo, että voisi kutsua minut kylään asuntoonsa, mutta unohtaneensa leipoa pullaa ja näin vierailu olisi hänen mielestään mahdoton ajatus. 

lauantai, 10. helmikuu 2024

Mozart ja Haydn

Tiesittekö, että Haydn ja Mozart olivat kavereita? Mozart ihaili parikymmentä vuotta vanhemman kollegansa musiikkia ja omisti tälle peräti kuusi jousikvartettoa. Haydn puolestaan kunnioitti Mozartin ilmiömäistä lahjakkuutta ja musiikillisia oivalluksia. Aika ajoin he jopa musisoivat ja jammailivat yhdessä. Erään jamisession jälkeen he päätyivät viettämään iltaa wieniläiseen oluttupaan. Jälkeenpäin he tosin kertoivat vain olleensa kahvilassa nauttimassa teetä ja leivoksia ja keskustelleensa musiikista.
Oluttuvassa syntyi loppuillasta pieni kahakka, kun Mozart äityi solvaamaan muuatta musiikkimajuria hänen latteista musiikillisista käsityksistään. Mozart olisi varmasti saanut turpiinsa, ellei aina herrasmiesmäinen Haydn olisi rientänyt sovittelemaan riitaa. He vierailivat myös Wienin kuuluisassa eläintarhassa Tiergarten Schönbrunnissa, jossa Mozart aukaisi joitakin häkkejä ja pari kengurua ja jääkarhu pääsivät vapaaksi. Niistä ei sen koommin kuultu mitään.
 
Mutta musiikista illan aikana kyllä keskusteltiin; Mozart oli yhä kiinnostuneempi kromaattisista harmonioista ja riitaintervallien käytöstä. Tämä ilmenee parhaiten hänen myöhäiskauden teoksessaan, Dissonanssi-kvartetossa. Myös Don Giovanni -oopperassa on hyvin moderneja kohtia, joissa perinteiset sävelkulut ja duuri-molli -teemat saavat kyytiä. Jos ette halua kuunnella kokonaan oheista Dissonanssia, kuunnelkaa ainakin pari ensimmäistä minuuttia, joiden aikana musiikki kuulostaa aivan 1900-luvun musiikilta. Aikalaiset oudoksuivat tätä teoksen introa. Dissonanssi-kvartetto oli Haydnin suosikki, vaikka hänkin myönsi, ettei oikein ymmärtänyt sen alkua. Mutta hän totesi myös, että kun kerran Mozart on sen säveltänyt, sen täytyy olla hyvä.
 
https://www.youtube.com/watch?v=97Rry5cs2Gc
 

maanantai, 5. helmikuu 2024

Patagonian utu

Tiesitkö että Patagoniassa utu on keskipäivällä vihreää?
Lintuperspektiivissä se on horisontin alapuolella,
sammakkoperspektiivissä yläpuolella.
En minä enää sinne lähtisi, asuttiin siellä nuorena vaimon kanssa
eikä siellä ollut paljon mitään tekemistä
niin että me vain lemmiskelimme kaiken aikaa.
Yöllä Peräkeulan tähdistön valo valaisi taivaan ja pani miettimään,
mitä avaruuden syvyydessä oli, mihin kaikki oli matkalla.
”Mikäli käytetään oikeakätistä koordinaatistoa, Pohlken kuvion
mukaan liittäminen ratkaisee tulkinnan”,
sanoi vaimo aamulla herätessään.
Eikö siis ollutkaan totta, että Jumala asuu Neptunuksessa, parahdin.
Loppuaikoihin emme enää lemmiskelleet
emmekä paljon puhuneetkaan,
istuimme vain päivät pitkät kivirannalla
ja katselimme rasahtelevia jäävuoria.
Vaimo jäi asumaan majaamme kun minä matkustin pois.
 
(lainat: Pablo Neruda: ”Kysymysten kirja” (suom. Katja Kallio) ja Simo Kivelä: ”Perspektiivikuvan geometriset perusteet”)

sunnuntai, 4. helmikuu 2024

Itkuvirsi

Annahan kun aloittelen,

lähden laulamaan, kurja sielu kuvaelemaan

Mustaturkki hallavainen, koirulainen pieni palleroiseni

Kerallasi metsät mannut kierteleiksen kaarteleiksen

honkain suuret salit, pyhät vehreet latvuskaiset

Juoksit pitkin permantoja, sammaleisia kantoisia

katsoit tummain virtain syvään, maailmoihin vetten alaisiin

Kokemusta kerryttelin, kanssas vuodet vanhuuttelin

Sitten sinuun iski pahat vaivat, synkät tuskat sisuksiisi

Sammuit kesken kaunosielu, hiljaisuuteen tuudittelit, yön maahan matkustelit

Nyt suureen ikävääni pakahdun, silmät päästä vollottelen.