Olenko kertonut teille, rakkaat kierosilmäiset lukijani, ensimmäisestä kesätyöpaikastani Liuskaluodon veneasemalla, Kaivopuiston edustalla? Saavuin sinne aikaisin aamulla ja olin hyvin jännittynyt, nahkaani pisteli, naamataulu oli kireä ja pääni sisällä pyörteili. Sain bensamiehen oivallisen sinisen työtakin ja koppalakin ja tepastelin ahdistuksesta pönäkkänä ulkona kalliolla. Peilasin itseäni myymälän ikkunasta, mikä herätti sisällä olijoissa naurunrähähdyksen. Erkki tuli vesiä silmistään pyyhkien ulos. Naurettuaan kylliksi hän armahti minua ja alkoi opettaa tankkaamisen perusteita verkkaisin, mietiskelevin liikkein. Muistan tankkauksen säännöt ja tunnelman vieläkin. Piti osua letkupistoolilla bensatankkiin piittaamatta mistään ulkopuolisesta, piti antautua universumin laahaavan pyörimisliikkeeseen. Muuten polttoaine ruiskui minne sattui.

Lauttaliikennettä Kaivopuiston ja Liuskaluodon välillä hoiteli kaupungin lautturi. Hän oli kaasutehtaalta pois potkittu ukko, jota sanottiin jostain syystä Kolumbukseksi. Hän tuli usein istuskelemaan asemalle - käytyään ensin ulkohuussissa pornolehden kanssa runkkaamassa - hörppimään kahvia ja juttelemaan. Ennen eläkkeelle jäämistään hän oli ollut työssä kaasutehtaalla, kunnes sai lähteä ryypiskelyn takia. Väitettiin, että hän oli rintamakarkuri. Sodan loppuvaiheissa hän lähti karkumatkalle kranaattikeskityksen aikana ja katosi Karjalan syviin metsiin. Matkalla Suomeen sotapoliisi otti hänet kiinni ja pisti vankilaan. Kuulusteleva upseeri haukkui häntä ”saatanan desantiksi”. Hänet olisi ammuttu, ellei sota olisi vankeuden aikana sattunut loppumaan. Neuvostoliitto vaati kaikkien poliittisten vankien vapauttamista. Kolumbus oli niin kiitollinen henkensä pelastamisesta, että sytytti jokaisena jatkosodan päättymisen vuosipäivänä kiitoskynttilän Neuvostoliitolle.

 Kolumbus kertoi minulle työstään kaasulaitoksella. Sinne otettiin nousukaudella duunareita sisään suoraan kadulta. Työn sai aloittaa heti. Näin Kolumbuskin tehtaalle pääsi, vaikka oli pestaushetkellä melkoisessa hutikassa. Kerran yövuorossa ollessaan hän näki kaasukellolla liikettä. Kolumbus lähti sinne taskulamppunsa kanssa. Sinne oli viimeisinä aikoina, jolloin siellä vielä vetyä varastoitiin, kuollut muun kulkuri, joka oli murtautunut sisään kelloon kylmyyttä pakoon. Hän ei löytänyt tietä ulos kaasua täynnä olevien kennojen välistä ja tukehtui. Kolumbus avasi avaimillaan kellon oven. Sisällä oli säkkipimeää, sieltä huokui kummallinen makea haju. Muinainen kaasun henki huokaili kuin katoamistaan tuskaileva vainaja. Hän sytytti kipinäsuojatun taskulamppunsa. Matalalla roikkui lerpallaan kaasukellon pohjan kupu. Sen alla oli menossa jokin tapahtuma, ilmeisesti kokous vilkkaasta visertelystä päätellen. Osallistujat olivat kanarialintuja, kyyhkyjä ja pieniä papukaijoja. Ne vilkaisivat Kolumbusta, räpytellen hämmentyneinä silmiään taskulampun valokeilassa. Niitä oli aikoinaan käytetty vainuamaan kaasuvuotoja, mutta ne olivat jo kaikki kuolleet eikä uusia enää hankittu tilalle. Ne istuivat sulkiaan ja otsatöyhtöjään pörhistellen paikoillaan, mutta nousivat aina välillä seisomaan tuoleille ja paukuttivat siipiään yhteen, jolloin kuului hiljaista kahinaa. Näin ne osoittivat suosiotaan kullekin puhujalle. Kolumbus poistui ja sulki kaasukellon oven hiljaa perässään.

Erkki, joka oli veneaseman johtajan veli, oli alkuaikoina usein työvuorossa kanssani. Tankkaamisen lisäksi hän opetti minulle kassakoneen käyttöä heti toisena aamuna. Kun siirryimme kassakoneen äärelle, joka huokui ja sykki voimaa auringonpaisteisella pöydällä, Erkin kahvilusikka tipahti lattialle. ”Jaaha, siskoa naidaan”, hän mutisi. ”Kukahan sitä nyt nussii?”. ”No niin poika, tämä tässä on kassakone. Kun käytät sitä, pyöri mielessäsi ympäri kuin planeetta. Niin pystyt keskittymään parhaiten. Se voi aluksi huimata, mutta totut siihen ja huomaat pyörimisen hyödyn. Et tee virheitä”.

Ensimmäisellä kerralla, kun löin asiakkaan ostokset koneeseen, minua pyörrytti. Näppäimiin koskeminen tuntui pienten salamain iskuilta. Kun kassakoneen laatikko helähti auki ja armelias vaihtorahalokerikko tuli näkyviin, olin niin liikuttunut, että kyyneleet täyttivät silmäni. Asiakas katsoi minua ihmetellen, mutta Erkki kannusti: ”Se oli tulikaste, namupeppu, hyvin se meni”.

Päivänä muutamana laituriin lipui hieno ulkomaanjahti. Mies käski leveällä amerikanmurteella tankkaamaan ”petrolia”. Aloin tankata ja tuijotin samalla hämmentyneenä nuorta tyttöä, arvattavasti miehen tytärtä. Hän oli bikineissä ja imeskeli tikkaria. Hän katseli ilmeisen välinpitämättömänä ympärilleen eikä ollut huomaavinaankaan minua. Kun sain tankatuksi, isä tarkisti bensiinin määrän ja meni sisään maksamaan. Sitten hän hyppäsi veneeseen ketterästi kuin kauris ja kohta vene jo lipui ulos laiturista. Tyttö seisoi vieläkin kannella ja loi ensimmäisen kerran silmäyksen minuun vihreillä silmillään. Hänen pieni sievä kielensä pisti ulos suusta, ennen kuin hän alkoi hitaasti laskeutua alas kajuuttaan. Olin onnesta sekaisin. Tyttö  näytti minulle kieltä!