Sulttaanien palatsi, Topkapi, on rakennettu kukkulalle, jonne johtaa varjoisten puiden reunustama tie. Suuren portin molemmin puolin on kaksi tornia, joiden yhteydessä sijaitsivat vartijoiden asunnot. Sulttaanilla oli portin yläpuolella piiloasumus, josta hän kävi etukäteen käydä kurkistelemassa palatsiin saapuvia vieraita. Heti portin sisäpuolella aukeaa valtaisa esipiha, jossa kasvaa tuhatvuotisia puita. Tunnelma on rauhallinen. Täällä ovat nuoret prinssit kuljeskelleet alakuloisissa mietteissä, maailmantuskaa potien ja salaisia rakkausrunoja isänsä rakastajattarille kirjoitellen. Suunnistan haaremiin. Eri osastoissa majailleiden satojen vaimojen luo johti pitkä, kultaiseksi käytäväksi kutsuttu reitti, jota pitkin sulttaani hitaasti asteli, himojaan raivoisasti hilliten. Niin kiihkoissaan hän oli, että kultakolikoita tursusi hänen viittansa taskuista lattialle. Niitä käytävän onkaloissa piileskelleet jalkavaimot kurottuivat poimimaan. He päästivät kimeitä vihellyksiä aina lantin saadessaan. Eunukeille oli varattu viihtyisät tilat. Parhaalla paikalla asui ylin kasti; he olivat Afrikasta tuotuja pikimustia, vahvoja miehiä, jotka kykenivät käsivarsiensa voimilla murskaamaan suuren marmorilohkareen hienoksi pulveriksi. Eunukkeja oli kaiken kaikkiaan niin paljon, että herää kysymys, ketä he oikein vartioivat, sulttaanin vaimoja vai toisiaan. Yleisessä tiedossa oli, että monella heistä olivat yhä rakkauden kyvyt tallella. Taitavia laulajia heissä oli monia. Joskus iltaisin kuului kaupungin syrjäisimpiin kaupunginosiin saakka, kun eunukkien kuoron jylisevä tervehdyslaulu kajahti ilmoille. Jotkut eunukit rakastuivat toisiinsa ja viettivät kaiken aikansa yhdessä. Se sallittiin, sillä erityisesti sulttaani Soliman oli suvaitsevainen mies. Sulttaanin vaimojen asuntojen ikkunaluukut olivat ristikoin peitetyt, niiden rakosista he tarkkailivat palatsin tapahtumia. Osa vaimoista oli värvätty vakoilemaan eunukkeja ja raportoimaan epäilyttävistä seikoista eunukkien vanhimmalle. Rikkeisiin syyllistyneitä rankaistiin ankarasti. Eunukki saatettiin karkottaa synnyinseudulleen niin väkevästi loitsittuna, ettei hän muistanut enää mitään eikä näin ollen kyennyt kertomaan tiedossaan olleita palatsin salaisuuksia kenellekään. Haaremista saavun sulttaanin ja prinssien asunnoille. Erityisen hienostunut on arkkitehti Sinanin suunnittelema sulttaanin olohuone, jossa on koristeellisia azulejoja, suurenmoinen kupoli ja kaksoisikkunoita, joiden takaa näkyy kaikkialle risteäviä käytäviä. Niihin ei kukaan kuolevainen saanut astua, ne olivat hengille varatut. Nuorten prinssien opetustila on valoisa ja kiireettömän oloinen, nurkassa on ylöspäin suipponeva keramiikkatakka. Täällä prinsseille opetettiin uskonnollista mystiikkaa, hallitsijantaitoa, kirjallisuutta, tiedettä ja musiikkia. Aarrekammio on yksi palatsin suosituimmista vierailukohteista. Eniten ihailua osakseen saa suuri timantti. Sen löysi kulkuri kadun ryönäkasasta. Hän myi sen kolmesta pronssilusikasta ohikulkijalle saadakseen rahaa viinaan, tietämättä kiven todellista arvoa. Uusi omistaja vieraili basaarissa tutun jalokivikauppiaan luona. Kauppias tutki kiven ja ilmoitti sitten sen olevan timantti. Tästä syntyi kohu, joka kantautui lopulta sulttaanin korviin. Mies ei suostunut myymään kiveä, joten se otettiin häneltä muitta mutkitta, siitä mitään maksamatta. Hän oli nyt kolmea pronssilusikkaa köyhempi. Loppuelämänsä hän sai kantaa pilkkanimeä ”Lusikka”, minne ikinä menikin. Sulttaanin hovissa timantti hiottiin ja siitä sukeutui 86 karaatin kaunis, kimmeltävä jalokivi. Sulttaani piti sitä turbaanissaan. Siinä roikkui myös useita smaragdi- ja rubiinikoruja. Jalokivet ovat painavia; niinpä sulttaanien ammattitauteihin kuuluivat kihdin, syfiliksen ja reumatismin ohella niska- ja hartiaseudun kivut ja niistä aiheutuva jomottava päänsärky. Kuuluisa aarre on myös käyrä smaragditikari, jonka piti olla lahja Persian hallitsijalle. Valtuuskunta lähti Persiaan vierailulle, mutta matkalla he saivat kuulla, että hallitsija oli murhattu, joten he palasivat sulttaanin käskystä takaisin kotiin tikareineen. Murhatun hallitsijan perillinen sai kuulla lahjasta ja vaati sitä sulttaanilta itselleen. Sulttaani hirmustui ja lähetti hänelle tikarin sijaan kivestä tehdyn hedelmän ja puisen kuorimaveitsen. Reliikkikammiossa on nähtävillä uskonnollisia aarteita, muun muassa profeetan parrankähärää, miekka ja pala viittaa. Muut esineet paitsi miekka eivät ole näkösällä, vaan suljettuina jalokivillä koristeltuihin kultaisiin rasioihin ja ampulleihin. Pyhien aarteiden joukossa on myös pala mustaa meteorikiveä. Meteori putosi taivaalta ja räjähti kaupungin yllä. Yksi räjähdyskappaleista lävisti moskeijan kupolin ja tömähti marmorilattialle rukoushetken aikaan. Sitä pidettiin Allahin suosion merkkinä ja kivi vietiin Topkapiin. Tuntuu arveluttavalta, että miekkaa pidetään pyhänä, mutta ratkaisevaa onkin se, kuka sen omistaja on ollut. Ja kun sitä palvotaan pyhänä, siitä tulee pyhä. Yksinkertainen suora rautamiekka kihisee outoa salaperäisyyttä.