Sateet saapuivat ajallaan. Hän oli elänyt yli elämänsä, jäänyt ikuisesti henkiin jumalien harmiksi; syynä oli ilmeisesti väärään aikaan väärässä paikassa kuultu harjalinnun metallinhohtoinen liverrys. Hänen kasvonsa olivat vihreät satoja tuhansia vuosia jatkuneesta kiivaasta nokkosten syönnistä, syytä tälle halulleen hän ei tiennyt. Häntä ei totisesti voinut mikään yllättää, hän oli nähnyt ihmisen vaiheet alusta alkaen. Haastatteluja tehtiin luonnollisesti paljon. Hän sanoi muistavansa kohtalaisen huonosti lähdön Afrikasta, jos sieltä nyt ollenkaan lähdettiin mihinkään; ainoa seikka, minkä hän varmasti muisti, oli, että merenrannan luolissa asuttiin ja kalastettiin heittoverkoilla. Muuton syytä hän ei muistanut, vain vastentahtoisesti hän oli tivattaessa valmis myöntämään, että yhteisössä oli jatkuvaa kireyttä ja jopa vihamielisyyttä. Puhumaan hän ei oppinut koskaan, vasta viime aikoina käyttöön tulleet puhesyntetisaattorit olivat mahdollistaneet sen, että häntä voitiin kuulla. Syntetisaattori oli ranteessa pidettävä laite, jota ohjattiin Oortin pilven tuolta puolen; ohjausyksikkö oli ajettu törmäämään suuren meteorin kanssa, jonka pyöriskeli tuskissaan avaruuden valtaisassa mutavellissä. Lähettimen käyttöajasta riideltiin, sitä olisi tarvittu niin moniin tärkeisiin mittauksiin.