Meillä oli puhetta tuntemani laulajan kanssa, että voisimme harjoitella muuatta säveltämääni runoa yhdessä. Tämän runon olin löytänyt eräältä ullakolta; se, miksi satuin olemaan tuolla nimenomaisella ullakolla keskellä yötä, on epäselvää. Joka tapauksessa heräsin siellä syvästä unesta, penkomassa matka-arkkua. Runo oli kirjoitettu päiväkirjan kanteen. Siinä ei ollut mitään signeerausta, niin etten tiedä, kenen runo oli. Tuskin se kuitenkaan oli ammattirunoilijan, he ovat tarkkaa väkeä ja käyttävät harvoin sellaisia ilmauksia kuin ”lempi on kuin maailma, outo kappale olevan reunalla”, joita tämä runo oli tulvillaan. Niinpä epäilen, että runo oli kyseisen päiväkirjan kirjoittajan, jota en tuntenut.  Eräistä päiväkirjan katkelmista päättelin, että kyseessä voisi olla joku pankinjohtaja, sillä siellä mainittiin ”konjakilta haisevat lainansaajat” ja oudot kalastusreissut, ”joiden osallistujat olivat kuin vierailta taivaankappaleilta”. Pankinjohtaja oli ollut vastuullisissa kansainvälisissä tehtävissä, joista olivat jääneet mieleen ”suuret kauppahuoneet puistokadun varrella” ja kävelyretket ”pitkissä käytävissä, jotka jatkuivat elämän yli, ovet raollaan kaikkiin suuntiin”.