Nykyisin erilaisissa illanvietoissa suosittu veitsenheitto tunnettiin jo Aasian kulttuureissa, eritoten muinaisessa Koreassa, osana hapkido-kamppailulajia. Myös Japanissa taito tunnettiin, tosin siellä se kehitettiin muunneltuna vasta paljon myöhemmin. Gokuryeo-dynastian kuningas Jangsun aikana, kolmannella vuosisadalla, sen hioivat huippuunsa useat mestarit, jotka harjoittelivat taitoaan vuosikausia, jopa sille kokonaan omistautuen. Aikakausi tunnetaan kolmen kuningaskunnan aikana, jotka olivat Gokuryeo, Silla ja Baekje.  Näistä Gokuryeo oli pitkään vaikutusvaltaisin. Tiedetään kuningaskuntien lähettiläiden vaihtaneen keskenään tietoja veitsenheitosta, vaikka olennaisimpia tähän taitoon liittyviä salaisuuksia ei tietenkään haluttu paljastaa, koska sellaisen ilmitullessa olisi rangaistuksena ollut kuolema. Gokuryeossa harrastettiin laajasti myös buddhalaisuutta ja niinpä joissakin temppeleissä  mietiskelyharjoitusten osana heitettiin veistä.

Jo varhaisessa vaiheessa lajista syntyi erilaisia variaatioita, joista nykyisin tunnetaan enää rotaatio- ja no spin -tekniikat. Joissakin lähettiläiden muistiinmerkinnöissä mainitaan muitakin, kuten Lentävän Linnun tekniikka ja Taivaanpyörteen tekniikka. Hyvin nopeasti nämä erilaiset versiot synnyttivät omia koulukuntiaan, jotka saattoivat joutua keskenään, paitsi normaalin rauhanomaisiin ja ystävällismielisiin kinasteluihin, myös hyvin katkeriin oppiriitoihin. Gokuryeon valtakunnassa, joka buddhalaisuudestaan huolimatta oli hyvin aggressiivinen, näitä riitoja ratkottiin otteluissa, joissa eri tekniikoiden mestarit ottivat mittaa toisistaan. Tällaisille taisteluille oli pyhitetty Gokuryeon Suuri Areena, joka ottelupäivinä oli tupaten täynnä, saattoipa kuningas Jangsukin humalassa ollessaan niissä joskus vierailla. Kuningas oli nimittäin soju-juoman ystävä ja hänen alkoholiongelmansa oli hovissa visusti vaiettu salaisuus. Huudellessaan katsomossa hävyttömyyksiä ottelijoille voi tosin perustellusti olla sitä mieltä, että kansa kyllä tiesi kuninkaan paheesta.

Tekniikoista rotaatio ja no spin ovat suoraviivaisimmat, tosin rotaatiokin vaati suurta taitoa, sillä sen mestarit saivat heittoveitsen tekemään lyhyelläkin matkalla jopa satoja pyörähdyksiä ennenkuin se osui maaliinsa. No spin taas vaatii suurta keskittymistä ja melkoisia käsivoimia, koska siinä veitsi singotaan maaliin pitkin viivasuoraa lentorataa. Kaikissa tekniikoissa suosittu harjoitus oli keihäänajo, jossa vantteran urheilijanuorukaisen ilmaan sinkoama keihäs ammuttiin veitsillä alas kesken lennon. Veitset silppusivat keihään kokonaan. Lentävän Linnun tekniikassa veitsi kohosi ilmaan ja lähti ajamaan keihästä takaa kuin elävä olento, sen lentorataa taitavasti ennakoiden. Taivaanpyörteen tekniikassa veitsi katosi ensin kokonaan näkyvistä, mutta kaikkien hämmästykseksi keihäs lopulta syöksyi silvottuna maahan. Keihään ajoa harrastettiin myös Areenalla, siellä tosin kamppailtiin myös joskus kilpailijoiden välisissä mittelöissä kuolemaan saakka; nämä ottelut pidettiin illan pimennyttyä ja olivat tarkoitetut vain tarkoin valikoidulle yleisölle.    

Kuten arvata saattaa, veitsikiistat eivät lopulta jääneet vain kamppailuareenalle, vaan ne synnyttivät pienimuotoisen sodan. Legendan mukaan lajisalaisuuden oli paljastanut muuan Gokuryeon temppelin oppilas tytölleen, joka oli kotoisin Sillan kuningaskunnasta. He olivat istuksineet sylityksin putouksen partaalla eräänä kauniina illanhetkenä. Tyttö oli udellut kuumien suudelmien lomassa rakastetultaan tietoja Lentävän Linnun tekniikasta, joka hänen mielikuvitustaan runollisuudessaan kiehtoi. Mutta tyttö olikin kuninkaantytär ja näin salaista tietämystä levisi Gokuryeon valtakunnan rajan yli. Temppelioppilas teloitetttiin ja tyttärensä puolesta hirmustunut Sillan kuningas aloitti veitsisodan Gokuryeota vastaan. Toinen, ehkä luotettavampi legenda kertoo salaista tietoa Taivaanpyörteen tekniikasta vuotaneen kahden oppineen koiran keskustelusta, jonka muuan kulkukoira oli sitten vahingossa paljastanut Sillan kuninkaalle. Gokuryeon valtakunnassa asunutta koiraa ei saatu kiinni ja niinpä kuningas Jangsu aloitti sodan Sillaa vastaan.  Silla kuitenkin voitti veitsitaistelun saamillaan tiedoilla ja tämä nopeutti myöhempää Gokuryeon rappiota ja sen sulautumista Sillan valtakuntaan.