Violetin värinen pakkasaamu. ”Missä se viipyy?”. Jotkut ovat vaipuneet maahan polvilleen ja haudanneet kasvot käsiinsä, toiset repivät hiuksiaan. Osa junista on vain myöhässä, toiset on kokonaan peruttu, ilman sen kummempia selittelyjä. Vallalla on uskomus, jonka mukaan peruutukset johtuisivat laitevioista, vaihdeongelmista, järjestelmien pettämisestä tai muusta järjettömästä ja että peruutettujen vuorojen junat makaisivat jossain varikolla tai kiskoilla odottamassa.

 

Todellisuudessa kysymys kuitenkaan ei ole peruutuksista, vaan junaryöstöistä, joiden takana on veturimiesten kansainvälinen salaliitto. Eri maista kaapatut junat ajetaan yön pimeydessä kohti Venäjän aroja, Siperiaan saakka. Siellä on ratapiha, jonne junat viedään. Piha jatkuu silmänkantamattomiin ja kaikkialla on junia sikin sokin pistoraiteilla. Paikka on niin harvojen ulkopuolisten tiedossa, että laajuudestaan huolimatta sitä vartioi yksi ainoa mies, muuan Grigory. Mutta hänellä ei ole mitään  hätää, hänellä on sievä punainen vartiokoppi asumuksenaan. Se on lämmitetty ja siellä voi myös valmistaa ruokaa. Alueella on runsaasti jäniksiä ja lintuja, joita hän pyydystää. Iltojen tunnelmahetkiin hän on varannut sammiollisen votkaa. Hänellä on myös tynnyrissä suolakurkkuja, jotka vaimo on hänelle laittanut mukaan.  Yksinäisyydestä hän joskus kärsii, silloin hän kyynelehtii vuolaasti, istuu kohmeisella arolla, ammuskelee votkapäissään  ilmaan kiväärillään ja rouskuttaa suolakurkkuja. Hän laulaa veturimiesten hänelle opettamia rivoja lauluja. Selvinpäin ollessaan hän kiertää aluetta moottoripyörällä tai talvella moottorikelkalla. Pakokaasuvana nousee korkealle ja näkyy matkojen päähän kauniina helmiäispilvenä. Hänellä on eväät ja makuupussi mukanaan, sillä partiointikierros voi kestää päiviä.

 

Salaliiton syynä on siperialaisen runoilijan runo, kuvaus niin pitkästä junasta, että kun sen  toisessa päässä on jo yö, toinen herää uuteen aamuun. Yöpuolen matkustajia vilahtelee junan ikkunoissa unimyssy päässään, lämpöpullo kainalossaan; aamumatkustajat ovat pesulla, ajavat partaansa tai  istuvat ravintolavaunussa aamiaista odottamassa.

Juna on saman- ja eriaikaisuuden korkeaveisu. Veturimiehet liikuttuivat runosta ja ovat päättäneet toteuttaa  runoilijan näyn. Junat aiotaan yhdistää toisiinsa, niin että niistä muodostuu lukuisin veturein vahvistettu tuhansien kilometrien pituinen superjuna.

 

Voi sitä hetkeä, kun junan kaikki veturipillit vuoronperään ujeltavat ja juna viimein nytkähtää matkaan! Tanner notkuu, koko luomakunta riemuitsee, maan pikku mönkijätkin nousevat ihmeissään päivittelemään tätä tapausta, jolle ei ole vertaa koko aurinkokunnassa. Jokaisella asemalla on soittokunta ja kuoro, joka virittää jylisevän tervehdyksensä kaikkein aikojen junalle. Veturimiehet ovat sonnustautuneet uusiin kiiltäviin virkapukuihinsa ja patsastelevat ennen junaan nousuaan asemilla, vain vaivoin liikutuksensa hilliten.

Grigory sen sijaan itkee hereästi, välillä nauraakin ja ampuu kiväärillään ilmaan.