Erään nimeltä mainitsemattoman hiippakunnan piispa on nykyisin usein päissään. Ensimmäisen kerran se ilmeni, kun hän kesken tv-haastattelun piispantalon pihalla rupesi silmät harittaen seuraamaan taivaalla kiitävää lentokonetta, nousi seisomaan, osoitti sitä sormellaan ja horjahti. Armojuhlassa hän polvistui hyväilemään naiskanttorin sääriä juuri kun piti rukoilla. Itsenäisyyspäivän vastaanotolle hän sipsutti korkokengissä, jotka oli varastanut narikassa jonkun naisen kassista.  Hän on ostanut itselleen papukaijan, joka istuu jatkuvasti hänen olkapäällään. Se osaa sanoa ”hyvää päivää” ja osaa myös joitakin kirosanoja. Tupakka suupielessä piispa piti joulusaarnan. Hän kertoi serkustaan, jota ”oli lykästänyt”. Tolkuttomasta puheesta ei selvinnyt, mitä hänen serkulleen loppujen lopuksi oli tapahtunut.  Eihän tämä oikein sopivalta tunnu, mutta kukapa muu kuin Jumala hänet voisi tuomita? Tuomiokirkon portailla hän möi eräänä aamuna muutamia taideaarteita, diakonin yrittäessä estellä, hyppäsi turistin kanssa kaupat tehtyään taksiin ja häipyi pariksi viikoksi. Hänet nähtiin rautatieasemalla maalaamassa graffitia seinään, poliisi katsoi muualle. Kadulla hän yritti aukoa viemärinkansia, saikin yhden irti ja piti sitä suojana päänsä päällä kävellessään. Hän kurkisteli sen alta pelokkaasti taivaalle. Kukaan ei oikein usko, että kyse olisi alkoholiongelmasta. Arvellaan hänen ennemminkin saaneen tietoonsa jotakin järkyttävää - ehkä salattu ennustus on käymässä toteen. Viime viikolla näytettiin uutiskuvaa piispantalosta. Ulos tuotiin pitkä olento huppu päässä. Poliisit ohjasivat sen kuljetusautoon kepeillä sohien. Piispan vaimo juoksi pihalle ilkosen alastomana. Piispan hahmo näkyi yläkerran ikkunassa, hän oli kääntynyt selin.