Mies katseli vuoron perään minua ja korkealla yläpuolellani hyllyllä makaavaa lääkepulloa. Hän puhua hölpötti taukoamatta, aihe vaihtui salamannopeasti; katselin syrjäsilmällä hänen suutaan, se näytti räntäsateiselta hyppyrimäeltä hänen siinä pärskiessään. Yritin keskittyä lääkereseptin toimittamiseen, mutta hän oli alinomaa varastamassa huomiotani. Hän oli puhellessaan riisunut paidan pois päältään ja näytti tatuointejaan, joita hän kertoi hankkineensa merimiehenä kaikista maailman satamista. Ja toden totta, kun hänen vartaloaan katsoi, se oli kuin akvarelli, täynnä kirjavia kuvioita, uhkaavia huudahduksia, naisenkuvia, lintuja ja sydämiä. Hän sanoi, että viimeisellä reissulla Kaukoitään oli käydä hullusti. Bengalin lahtea ylittäessä laivan sivuitse kulki kaikki itämaisen vanhurskauden mitat täyttävä taifuuni. Mistään ei heti olisi voinut aavistaa jylhän pyörteen vaarallisuutta, sillä paapurin puolella oli vain hieman tavallista kovempaa puuskittaista tuulta ja äkillisiä kiivaita saderyöppyjä. Mutta jos otti kaukoputken ja koetti sihtailla myrskyn ytimeen, siellä näkyi violetinmustia pilvipatsaita ja kamoittavia pyörrevirtauksia, joista tuli mieleen jumaluskollisesta Jupiter-planeetasta otetut värikuvat. Tilanteesta selvittiin, mutta vain täpärästi, sillä pyörre oli yllättäen muuttanut suuntaa ja painoi voimakkaasti laivan kylkeä, joka narisi kuin kiikkerä puuastia kesäkuumalla. Laiva nousi korkealle ilmaan ja oli vain hyvää tuuria, että se putosi oikeinpäin paiskautuessaan takaisin meren pintaan. Vauriot olivat niin pahoja, että laivaa korjattiin  telakalla useita kuukausia. Sinä aikana rakastuttiin, sairastuttiin ja synnyttiin uudestaan monta monituista kertaa.