Ajattelin antaa hänelle periksi, kun näin hänen muuttuvan siniseksi, mutta pidin suuni kiinni. Voisin sanoa sen hänelle myöhemmin, hiljaisena hetkenä lammella, jolloin perhoset uinuvat, eivätkä ole vielä aloittaneet iltalauluaan. Haukottelin. Olin nähnyt koko yön unta siamilaisista kaksosista, jotka kaupittelivat ovelta ovelle jotain merkillistä kirjaa. Siinä kerrottiin myrskyistä. Kun he tulivat minun ovelleni, olin pesemässä ikkunoita. Oli ihanan kirkas päivä. Ikkunani aukeni syvään katujen rotkoon, jossa vilisi vaarallisia rikollisia. Ovikello pirahti, keskeytin työn ja menin ovelle. Kaksoset olivat piiloutuneet oven taakse. Ostin kirjan. Palasin huoneeseen, heitin kirjan pöydälle ja jatkoin ikkunanpesua. Samassa jokin suuri esine osui ikkunaan ja rikkoi sen palasiksi. Siihen heräsin. Lähdimme ystäväni kanssa ulos. Hän oli murheellinen, koska ei vielä tiennyt aikeestani myöntyä. Yritin puhella hänelle, kuinka iloista oli, että kevät sentään oli tulossa, mutta hän ei vastannut, vaan katseli muualle. Kun käänsin katseen hänen katseensa suuntaan, siellä oli suuri parvi lokkeja suorittamassa jotakin rituaalia. Iso lokki oli piirin keskellä ja muut tekivät vuoronperään sitä kohti pienen niiauksen. Lopuksi iso lokki levitti siipensä auki ja viuhtoi uhmakkaasti. Sitten esitys loppui ja kaikki lensivät tiehensä.