Luulin päästäneeni hänet huoneeseen, muttei hän siellä ollutkaan, vaikka nojatuolin takaa kuului rapinaa. Tarkemmin ääntä kuulostellessani vaikutti siltä, kuin jokin olisi hiljakseen poksahdellut. Koska en nähnyt mitään, aloin epäillä henkivoimien olevan liikkeellä; tätä ajatellessani muistin lapsena seinässä näkemäni sinisen naisen hahmon. Hahmo ei katsonut minuun päin vaan tuijotti jonnekin etäisyyteen. Tämän näyn olin nähnyt vintillä ja kun kerroin siitä kotiväelle, minulle tietenkin naurettiin. Kuitenkin isoisäni vaivalloisesti kapusi kanssani vinttiin katsomaan paikkaa, jossa olin sinisen naisen nähnyt. Hän tarkasteli puuseinää läheltä ja sanoi sitten puun vähän sinistyneen. Tuntui nujertavalta saada tällainen selitys. Asiasta ei enää puhuttu, mutta sinä kesänä minusta tuntui monta kertaa kukkakedoilla juostessani kuin joku olisi minua tarkkaillut. Kun pysähdyin ja katsoin ympärilleni ja ylös, en nähnyt ketään. En sen koommin ajatellut asiaa, mutta kerran selaillessani muuatta teosta kirjakaupassa huomasin siellä samantapaisen kuvauksen. Kirja kertoi yliluonnollisista ilmestyksistä ja sen sellaisista. Siinä kuvattiin "sininen madonna". Ilmestyspaikalle oli pystytetty kirkkokin, se oli jossakin vuoristoisella seudulla Etelä-Euroopassa. Kuvassa näkyi kirkon sisäänkäynti, jossa oli nojallaan kainalosauvoja, kävelykeppejä, kenkärautoja, puujalkoja ja muuta tarpeettomaksi käynyttä.