Olen kerran käynyt ruumishuoneella ja siellä oli vainaja, joka hihitteli. Se tuntui ensin karmivalta, mutta siihen tottui. Sitä paitsi hänestä tuli myöhemmin hyvä toimistovirkailija, kun ruumishuoneen henkilökunta huomasi, että häntä voitiin käyttää joissakin töissä. Nuorena miehenä minäkin olen tehnyt toimistohommia ulkomailla, ne liittyivät jalkapalloon. Se oli minun ensimmäinen työpaikkani, minun oli pidettävä tiliä joukkueen tuloista ja menoista. Joukkue oli tunnettu ja sillä oli paljon ihailijoita, jotka piirittivät toimistorakennusta päivät pääksytysten, aivan kuin joukkueella nyt olisi ollut aikaa lorvia toimistolla. Hehän olivat vuoristossa melkein jokaisena päivänä harjoittelemassa. Siellä he poimivat rinteiltä marjoja ja kukkia ja toivat niitä myyntiin alas kylään. Näin joukkue tienasi tuloja turnausmatkoja varten. Paikan oli hommannut minulle muuan kuoronjohtaja, joka oli jostakin syystä tuppautunut ystäväkseni, en tiedä mistä se johtui. Kerran hän oli kuullut minun soittelevan kitaraa, ehkä hän arveli, että musiikinystävänä saisi minusta liittolaisen. Olin kerran käynyt hänen kotonaan. Siellä oli kummallista; kaikki hänen huoneissaan oli vinossa, taulut, matot, huonekalut. Talo oli tarkoituksellisesti rakennettu jyrkkään rinteeseen, itse rakennuskin oli kallellaan.