En koskaan ollut nähnyt häntä tuolla tavoin visertämässä kuin ansapaulasta irti päässyt kyyhkynen. Minä menin hänen luokseen, otin häntä kädestä kiinni ja talutin ulos, sillä hänelle naureskeltiin salissa. Kuului joitain teräviä pamahduksia, kun älyttömimmät yleisön joukosta paukauttelivat rikki suuria paperipusseja, joissa heillä oli ollut tahmeita kermakaramelleja. Ne olivat tulleet viimeisinä aikoina muotiin, ihan kaikki niitä söivät. Joku epäili, että niissä oli jotain tajuntaan vaikuttavaa ainetta, sillä niitä syödessä tuli kummallisia mielleyhtymiä. Minä esimerkiksi kerran karamellia jauhaessani muistin vanhan tätini, joka oli nuoruudessaan hyppinyt roskalaatikosta löytämänsä kiinalainen hattu päässä alasti kadulla, poliisiaseman edessä. Hänet pidätettiin ja kai hän sai pienen sakon, mitä hän ei koskaan maksanut eikä hänellä olisi siihen varaakaan ollut, sillä hänellä ei koskaan ollut töitä. Näin hän ainakin minulle sanoi, kun sitä kerran suoraan kysyin, hänen hoitaessaan minua, kun vanhempani olivat poissa. Hoidostakaan hänelle ei maksettu, paitsi että hän sai kyllä ilmaisen ruuan ja yöpymisen. Me teimme kaikenlaisia tepposia yhdessä, tätini ja minä. Kerran menimme kadulle, minä lastenvaunuissa ja hän pukeutuneena violetin väriseen kauhtanaan, taikurin hattu päässä. Hän huusi suureen ääneen taikovansa minut näkymättömäksi, minkä hän sitten tekikin.