Aamu oli hiljainen, taivas sinisyyteen uinahtaneena. Oli tulossa kuuma päivä. Isällä oli alkanut kesäloma, äiti oli vielä työssä. Äiti työskenteli metalliverstaassa, jossa valmistettiin vesipumppuja. Niitä oli asennettu läheiseen tekojärveen, josta otettiin juomavesi. Kaksi suurta pumppua oli upoksissa pohjassa, niiden jyminän kuuli rantaan saakka. Niistä oli ollut juttua paikallislehdessä. Äiti oli asentanut toiseen pumppuun tiivistimen ja oli siitä kovasti ollakseen. Lehtijuttu oli leikattu talteen, se roikkui jääkaapin ovessa.
Ennen rannalle menoa veimme isän kanssa korillisen pyykkiä pesulaan. Siellä ei näkynyt ketään. Vain tyhjiä kemikaalipulloja lojui hujan hajan, pöydältä oli tipahtanut tuhkakuppi, josta oli vierinyt lattialle tupakantumppeja. Katonrajassa loimotti telkkari, kasa likaisia vaatteita oli suuressa mytyssä pöydällä. Katossa ja seinissä oli sininen sävy, joka johtui niihin pinttyneestä kirkastusaineesta. Isä koputteli ja huhuili aikansa ja käveli sitten takahuoneeseen. Alakerrassa oli varsinainen pesutupa, jossa olin kerran käynyt. Siellä oli letkuja, pesulautoja, pyykkisoikkoja, vesialtaita ja mankeleita. Seinällä roikkui suuri kokoelma pesuharjoja. Joukko nauravia ja mekastavia ämmiä jynssäsi rinnat hyllyen raskaita mattoja ja huuteli rivouksia. Pari suurta pesukonetta jyrräsi ohjelmaansa ja tanssahteli epätahdissa pitkin märkää lattiaa. Naiset puhuivat keskenään jostakin asiakkaasta, joka ei ollut tyytyväinen palveluun ja tuli pesulaan räyhäämään. Hän rupesi uhkailemaan ja sanoi lähettävänsä sinne yöllä radio-ohjattuja kettuja, jotka tuntisivat paikat ja tekisivät tarvittavia tuhoja valikoiduissa kohteissa. Aiemmin pesulan omistivat kiinalaiset, silloin liiketiloissa oli myös silittämö. Katsoin vastapäistä seinää, jossa oli valtava kello. Siinä oli miehen käsivarren paksuiset osoittimet, niin että kaikki näkivät helposti ajan. Eräs pyykkäri kertoi, että kello peitti sen takana olevan lohkeaman. Se oli syntynyt mankelointikoneen räjähdyksessä. Teräksinen rumpuosa sinkoutui seinään ja upposi sinne melkein kokonaan.
Pyykkäriämmä makasi syvässä unessa sohvalla. Isä herätti hänet kutittamalla hänen jalkapohjiaan, jolloin ämmä avasi silmänsä ja kirkaisi ”Jeesus varjele”. Hän nieleskeli kuin sammakko, otti kulauksen viinilasista ja mulkoili kellertäviä pallosilmiään pyöritellen isää. Jätimme pyykit ämmälle ja lähdimme.
Rannalla oli tungosta ja tunnelmaa jo varhain. Kioskilla myytiin päärynälimsaa ja jäätelöä, pienessä kovaäänisessä soi beatles. Levitimme viltin hiekalle. Isä oli vaitonainen, hän oli riidellyt äidin kanssa edellisenä yönä ja aamulla. Joku sorvari äidin työpaikalta oli soittanut meille myöhään illalla ja huohottanut puhelimessa. Äiti väitti, että se huohotti, koska siltä oli vedetty hammas. Isä laittoi aamutuimaan kiviä hanskojen sisään ja uhkasi lähteä vetämään sitä turpaan. Hän joi viskiä, ammui surkeasti ja lehteili perintöraamattua, jossa ylistettiin humalan autuutta.
Menin veteen, isä katseli laiskasti perääni, sillä en osannut vielä uida. Kahlasin, kunnes vesi ulottui rintaan saakka ja lähdin henkeä pidätellen liukuun avaruuden painottomuuteen, tuttujen planeettain ohi, kuun maisemien yli, pimeät haudat visusti kiertäen. Sohin käsillä ja jaloilla ja pysyin pinnalla. Kukaan ei huomannut saavutustani, ei edes isä, joka tuijotti kalpeana ja synkkänä eteensä, mutta minä tunsin nyt tulleeni hyväksytyksi ihmisten joukkoon, orjuuteni aika oli ohi. Kahlasin rantaan juostakseni kertomaan isälle. Rantamännyn alla varjossa seisoskeli nuori mies. Hän katseli hoikkaa pitkäsääristä naista, joka nousi juuri vedestä. Naisella oli suora ryhti, siro nenä, viistot ketun silmät ja tummat hiukset nutturalla pään päällä. Nuori mies kaivoi elimensä housuistaan ja alkoi masturboida. Hän tuijotti pökkyräisin silmin rantahiekalla astelevaa naista ja hoki itsekseen: ”Ylhäinen ihana nainen, ylhäinen ihana nainen”.