Kun ihmiseltä on kaikki sanottava loppunut, alkaa hänen elämässään niin sanottu porvarillinen hiljaisuus. Hiljaisuuden asteita ovat sosiologit itse asiassa luokitelleet kolme erilaista: yhteiskunnallinen hiljaisuus, porvarillinen hiljaisuus ja kaoottinen hiljaisuus. Yhteiskunnallinen hiljaisuus tarkoittaa tilannetta, jossa kaikki radiot ovat yhtä aikaa suljetut. Tämä tilanne on ymmärrettävästi verrattain harvinainen ja siten tiedemiehille hankala tutkimuskohde. Ainoastaan eräillä karuilla seuduilla on tätä ilmiötä voitu viime aikoina tutkia. Yhteiskunnallinen hiljaisuus on sikälikin kiintoisa tutkimuskohde, että siihen liittyy eräs kummallinen lieveilmiö. Sen aikana ilmestyy näkyviin pieniä valo-olentoja, enintään nuppineulan pään kokoisia, jotka parveilevat vastaanotinten tuntumassa. Niitä on yritetty kuvata, mutta kuvanauhalle niistä ei jää jälkeäkään. Vahva suurennoskaan ei tuo niistä näkyviin selkeitä yksityiskohtia; ne näyttävät vain pyöreiltä ja kiiltäväsiipisiltä pörriäisiltä. Jos niihin yrittää kajota, ne alkavat tahriintua kuin vesivärit sateessa ja lopulta liukenevat ilmaan. Kaoottinen hiljaisuus tarkoittaa kaikkien äänien sekamelskaa. Sitä on vaikea mieltää hiljaisuudeksi, mutta on olemassa vanha kansantaru, jonka mukaan kaoottisen hiljaisuuden kerran kuullut on elävä ikuisesti. Porvarillinen hiljaisuus on näistä kolmesta näennäisesti helpoin tutkittava, koska sen voi elämässään joutua kokemaan kuka tahansa. Porvarillisen hiljaisuuden aikana ihminen voi toki puhua vapaasti vaikka puhelimessa, torilla tai pyykkituvassa, huutaa raviradalla ja toimittaa asioitaan virastossa. Häntä vain eivät sido tämän maailman lait samalla tavoin kuin ennen. Hän ei enää koskaan voi jäädä valehtelemisesta kiinni.