Almudainan kuninkaanpalatsi törröttää kaupungin kuulun, salaperäisistä kuiskausäänistään tunnetun Seu-katedraalin vieressä. Näköala merelle on erinomainen; täältä on ollut hyvä tarkkailla lähestyviä laivoja. Palatsi oli aikoinaan muslimien hallitsema, kuten koko maakin, mutta verinen sota johti 1200-luvun alkupuolella kuningas Jaume I:n voittoon ja antautumissopimukseen, jonka muslimihallitsija Muhammad ibn Ali ibn Mussa nöyryyttävästi joutui allekirjoittamaan uuden hallitsijan virkahuoneessa vasta vallatussa Almudainassa.
Kaikkien linnojen tapaan Almudainan palatsin on täytynyt olla kolkko koti asukkailleen, tai sitten he ovat olleet umpitolloja tai muuten vain ankeuteen mieltyneitä. Kivimuurien sisällä on ensinnäkin ollut sangen hämärää suurista ikkuna-aukoista ja soihdutuksesta huolimatta. Parhaimmillaankin tämä johti siihen, että asukkaat törmäilivät toisiinsa tuon tuosta, jolloin heihin syttyi hallitsematon himo ja näin monet salavuoteudet ja sukurutsat saivat alkunsa. Linnassa oli myös aina kylmä ja valtavissa takoissa oli poltettava jatkuvasti puita, paksuja tukkeja ja kokonaisia puunrunkoja oksineen latvoineen, kesät talvet. Vuosisatojen vieriessä palatsia ympäröineet metsät hakattiin paljaiksi ja samalla tehtiin kodittomiksi liuta lohikäärmeitä, jotka olivat viettäneet mukavaa elämää metsän suojassa. Nyt ne harhailivat onnettomina palatsin yllä ja lähiympäristössä. Jaume I pestasi osan niistä kuninkaallisiksi takkojen sytyttäjiksi. Liioitelluista uskonnollis-historiallisista kuvauksista ja Pyhän Yrjänän legendasta huolimatta lohikäärmeet eivät olleet suuren suuria, kenties vain kissan kokoisia punertavine ihosuomuineen. Pää muistutti hiljakseen pyörähtelevää tuikkivaa rengasta. Suuri suu oli renkaan alapinnalla ja sieltä otus suihkautti tarpeen mukaan kipunoivia tulipatsaita. Sen läpikuultavat lenninsiivet olivat kahdessa kerroksessa nykyisten sudenkorentojen siipien tapaan. Ne myös hyppelivät ketterästi tahmaisilla jaloillaan ja juoksivat hirveä nopeammin. Niiden soidinääni muistutti hieman juopuneen kuorsausta.
Ahkerista lämmitysyrityksistä huolimatta linnassa oli vetoista ja koleaa ja niinpä iskias ja muut lihas- ja selkäkivut olivat yleisiä. Kivut olivat viedä monelta liikuntakyvyn ja korkearvoisimmat henkilökunnasta käyttivätkin liikkumiseen lohikäärmevaljakon vetämiä matalia puukärryjä. Jaume I:llä, tämän pojalla Jaume II:lla ja pojanpojalla Jaume III:lla oli vain heidän käyttöönsä tarkoitettu, Leonardo da Vincin alunperin kehittämä polkupyörä, jonka polkimiin oli yhdistetty siivet. Vain he saivat laitetta käyttää. Kerran linnan seremoniamestari oli erehtynyt sitä yömyöhään kokeilemaan ja joutunut rangaistukseksi kaukaisiin provinsseihin raskaisiin metsätöihin. Laitteella pystyi hyvin lentämään kohtalaisia matkoja; mm. Jaume II vieraili sillä Korsikalla, jossa Paavi soi hänelle korkean nimityksen ja ansiomerkin hänen Vatikaanín hyväksi tekemistään manöövereista. Kuninkaalliset lennähtelivät laitteella myös linnan sisätiloissa ja aiheuttivat henkilökunnalle suurta vaivaa ja harmia poukkoillesssaan innoissaan kuin pienet lapset arkisten toimien ja askareiden tiellä.
 
Tykkää
 
 
 
Kommentti
 
 
Jaa