Lapsi ollessani vanhempani kävivät molemmat työssä ja minulle oli järjestettävä hoitopaikka. Olin useissa eri paikoissa. Pari kuukautta olin erään vanhan naisen luona, joka hankki lisätuloja ompelemalla leninkejä. Siellä haisi pinttynyt tupakansavu, joka oli kellastuttanut koko huoneen. Sohvassa oli tupakan tekemiä ammottavia reikiä. Vaikka olin pieni, minulle jäi sellainen käsitys, ettei hän ollut mikään erinomainen ompelija. Kerran muuan hieno rouva tuli hakemaan leninkiään ja sovitti sitä peilin edessä. Se oli väljä kuin säkki ja kaiken kukkuraksi siinä oli kolme hihaa. Hän kuitenkin maksoi ja lähti. Katsoessani ikkunasta hänen peräänsä näin, kuinka hän paiskasi leningin roskalaatikkoon. Siksi olikin perin merkillistä, että sama rouva palasi viikon päästä uudestaan ja tilasi taas leningin. Hän kuvaili ompelijalle vuolain sanoin, millaista leninkiä toivoi. Kului joitakin viikkoja ja sitten rouva palasi noutamaan leninkiä. Jälleen se oli samanlainen kolmihihainen hirvitys, taas rouva maksoi ja heitti sen sitten ulkona roskiin. Tämän pitempään en rituaalia joutanut seuraamaan, ennen kuin vanhempani hommasivat minulle uuden hoitopaikan. He sanoivat, että se olisi seimessä. Minulla ei ollut seimestä muuta käsitystä, kuin että se oli jonkinlainen suuri kiiltävä lieriö, jota pitkin saattoi laskea liukumäkeä. Jostakin syystä minua ei kuitenkaan viety seimeen; en tiedä, oliko sillä mitään tekemistä niihin aikoihin sattuneen merkillisen tapauksen kanssa. Arkkipiispa väitti käyneensä taivaassa. Todisteeksi siitä hänellä oli sininen merkki otsassaan.