Erään tehtaan koelaboratoriossa on kehitelty laite, jolla voidaan suurentaa viritetyn alkeishiukkasen lähettämä valo huonetilaan, halkaisijaltaan noin metrin kokoiseksi kirkkaaksi kuvajaiseksi, epämääräiseksi pyöreäksi möykyksi. Kun viritystila purkautuu, kuvajainenkin tietysti sammuu. Erään kerran kuitenkin käy niin, että möykky ei katoakaan. Se jää leijumaan huoneeseen irrallaan, ilman isäntää, itsenäisen elämän saaneena, kunnes vihdoin häviää, kuin tuntematon vieras usvaverhon taa. Sitten se alkaa ilmestyä odottamatta, ilman mitään koejärjestelyitä. Niitä tulee kaksi, ne tanssivat aavemaista tanssia toistensa ympäri, kunnes sulautuvat yhteen ja häviävät taas. Mitään aineellisia vahinkoja ei näistä ilmiöistä aiheudu, vain joitakin kummallisia tapauksia havaitaan. Tehtaan vartija esimerkiksi joudutaan passittamaan hoitoon, kun hän väittää nähneensä valvontakopistaan itsensä kiipeämässä tehtaan katolle. Muuan tyttö, joka on myöhään illalla rullaluistelemassa tehtaan takapihalla, luistelee valopallojen läpi. Ne ovat ilmestyneet tyhjyydestä ja niiden loimotus valaisee koko pihan. Hän menettää muistinsa, eikä osaa puhua muuta kuin höpöttää jostakin seinän läpi lentäneestä linnusta. Hänen koiransa ei enää tunnista häntä.