Menneenä kesänä, sateisena ja tylsänä, istuin yksin vanhempieni talossa. He olivat kuolleet melkein yhtä aikaa vuosi sitten. Tämä ränsistynyt talo oli ainoa perintöni, muuta omaisuutta ei heillä ollut, kaikki heidän rahansa olivat valuneet talon rakentamiseen ja kunnossa pitämiseen. Minä olin perintötaloni kanssa kusessa, sillä verottaja vaani veroaan ja joutuisin sen maksaakseni todennäköisesti myymään koko höskän, enkä ollut edes varma, kattaisivatko myyntitulot perintöveron. Katselin synkkänä ulos ja tupakoin. Musta koirani istui puutarhassa sateessa ja mökötti sekin. Olin ollut tupakoimatta monta vuotta mutta nyt vitutti, joten ostin taloon tullessani röökiaskin ja pari pulloa viskiä. Siinä mietiskellessäni katseeni osui puutarhan kasvihuoneeseen. Aloin suunnitella sen remontoimista, rakentaisin siitä pienen studion itselleni, sillä olin aina pitänyt soittamisesta ja minulla oli vieläkin saksofonini ja äänitysvehkeitä. Mutta remontoinnissa oli toistaitoinen ja jouduin pyytämään apua naapuritalon Reiskalta, joka aikansa naurettuaan innostuikin ja ryhtyi neuvomaan, miten saisin rikkonaisesta kasvihuoneesta rakennetuksi musiikkikämpän. Hän oli mukana materiaaleja valitsemassa ja sain kelpo alennuksia, sillä Reiska tunsi kaikki. Viimein kesän lopulla remontti oli valmis ja kutsuin pari kaveriani, puolikuuron rumpalin ja juopon rytmikitaristin tupaantuliaisiin. Soittelimme niitä näitä, nauroimme paljon ja puhuimme kaikenlaista paskaa, mitä kaverukset nyt vaan voivat keksiä. Aloin tapailla yksinkertaista teemaa, joka oli kaikunut mielessäni unessa. Kitaristikaverini kehitti siihen värikkäitä sointuja, kokeili välillä bassoakin, mutisi itsekseen, piirteli nuotteja paperille ja kiroili vapisevia käsiään. Rumpali heräsi vähitellen horteestaan ja kohta pääsimme vauhtiin. Pitkän session lopuksi meillä oli valmis biisi, ei mikään konsertto vaan jatsahtava renkutus, jota hyvinkin saattoi kuvitella soitettavaksi jollakin nuhjuisella jazzklubilla Hampurissa. Ehkä vielä valloittaisimme maailman. Koiranikin oli lopettanut koko kesän jatkuneen murjotuksensa ja juoksi villisti ympyrää pitkin pihamaata, niin ettei siitä erottunut kuin musta juova.