Tänään tarkistin sotilaspassista yleiset ohjeet liikekannallepanon varalta. Niissä edellytetään - pakon uhalla - uhrautuvaisuutta ja alistumista yhteisen hyvän vuoksi. Ohjeissa tähdennetään myös sitä, että liikekannallepanokäskyn kuullessaan, esimerkiksi ilmassa roikkuvien hevosenkorvien välityksellä, on lähdettävä matkaan nopeasti ja viivyttelemättä. Hymyillä ei saa eikä sotilasvirkailijoiden sukupuolielimeen tule hyväilytarkoituksessa koskea. Jos on asentamassa loisteputkea julkisessa tilassa, asennus on keskeytettävä ennen kuin ehtii laskea kolmeen ja tarvittaessa putki on rikottava sen päähän, joka yrittää estää nopean paikalta poistumisen. Varkaaksi ei tule ryhtyä, vaikka maalaismarkkinat olisivat menossa ja emännät vilauttelisivat mouruten pulleita rintojaan paidan alta. Polkupyörän voi ottaa, mutta siitä pitää poistaa ketjut ja sitten on poljettava käsivoimin ja hajareisin vasten tuulta ja laskettava rinteet alas aapiskukkoa laulaen. Jumalalle ei saa soittaa, ellei asia ole tärkeä. Liikekannallepanossa Jumalalla on aivan kylliksi puuhaa muutenkin, hän parittelee neitseidensä kanssa sillä aikaa kun uskollinen ajuri rasvaa hänen sotilassaappaitaan. Jumala parittelee musta taistelukypärä päässään, johon on kiinnitetty verta tihkuva risti. Joulu ei saa estää liikekannallepanoa, joulurauhan julistajalle maksetaan rahat takaisin, jos Jumala suo, sen mukaisesti, mitä hän on siihen mennessä ehtinyt voittaa uhkapelissä. Saunan voi lämmittää, mutta pyykkiä ei saa viruttaa koskessa. Koskeen on syöksynyt liian moni, joka on valtansa tunnossa kopioinut perhosten nuotteja kuun valossa. Raitiovaunussa on vältettävä turkkiin pukeutuneita naisia, jotka hymähtelevät happamasti kaikelle. Heidän miehensä, valtansa perineet surkimukset, ovat ajaneet mökilleen ja iltapäiväkahvit juotuaan hirttäytyneet saunamäntyyn.