”Riemumaisteri”. Ihan hirvee räkälähän se oli. Kuppilan katolla jonkinlainen tyylitelty rillipäisen nössön kuva, jonka päässä kiilsivät hirvensarvet. Olin tullut taksilla lentokentältä, juonut pari kolme kaljaa koneessa. Päässä kihisi, piti saada lisää. Portsari seisoi ovella kulmat kurtussa, mutta päästi sisään, kun tuttuja oltiin. Menin ensin kuselle. Kopista kuului sutinaa, siellä kai joku otti poskeen. Imeminen, lotina ja ähinä tympäisivät. Kopissa oli enemmän porukkaa kuin vain kaksi, sillä kuului vaatteiden kahinaa, rykimistä ja kuorolaulun tapailua, kuin jostakin ortodoksisesta messusta. Lorottelin loppuun, pesin kädet ja menin saliin. Nälkäkin oli, istuin oikein pöytään ja tilasin kyljykset hämmästyneen näköiseltä tarjoilijalta, joka ei ollut ruokailijoihin tottunut. Kaikki muut ruokalajit  oli tuhrittu listalta yli. Parin tuopin ajan sain kyljyksiä odottaa, baarin puolella meteli yltyi. Vilkaisin sinne, dartsia heitettiin,  eräässä pöydässä naiset vilauttelivat vuoronperään rintojaan miehille, jotka antoivat heille paperilappusilla pisteitä. Naurun älinä otti korviin. Jotkut naiset innostuivat ja näyttivät takapuoltaankin; erään naisen pakaraan oli tatuoitu sydämen kuva. Vanhan silmäpuolen partaäijän huulessa kiilsi kuolatippa. Klimppikyljys ja kovakuoriset perunat saapuivat pöytään, tilasin uuden kaljan. Liha oli sitkeää, sinipunertavaa ja maistui eltaantuneelta. Sulatettu ties kuinka monta kertaa kertaa ennen kuin joku hölmö narahti tilaamaan. Lautaselta ei pystynyt syömään kuin pari salataatinlehteä ja osan porkkanaraasteesta, joka sekin maistui härskiintyneeltä. Niine hyvineni siirryin jatkamaan baarin puolelle. Jäin nojailemaan tiskiin ja tuijottelin seinää. Vieressä seisoi keski-ikäinen pyylevä nainen myssy päässä ja litki pierunhajussa lonkeroaan. Aloin puhella hänelle matkalla sattuneesta kommelluksesta. Joku matkustaja oli nukahtanut koneessa ja kun hän äkkiä heräsi omaan huutoonsa, hän kuvitteli olevansa ratikassa, koska painoi kuviteltua stop-nappia istuimen käsinojassa ja huusi ohjaamoon päin ”hei pysähdy, jään tässä pois”. Lentoemäntä leijui paikalle kuin äänetön paholainen ja sai hänet rauhoittumaan kuiskattuaan hänen korvaansa jotain. Myssypää naurahti ja sanoi, että viimein joku saa hänet hymyilemään. Hänellä oli tullut miehensä kanssa ero ja hän oli tullut tänne potemaan ikäväänsä. Tarjosin hänelle kaljan ja ajattelin napata hänet mukaani, kotihan oli lähellä. Juttelua jatkaessamme hivutin käteni hänen kätensä päälle, eikä hän vetänyt sitä pois. Aloin lämmetä. Puhelimme niitä näitä, valehtelin olevani kirjallisuudesta ja runoudesta kiinnostunut. Onneksi muistin Pentti Saarikosken. Hän sanoi olevansa työtön tarjoilija. Tarjosin yösijaa ja hän suostui, koska hänellä ei omien sanojensa mukaan ollut paikkaa, minne mennä. Olin jo aika kännissä ja kävimme pian nukkumaan, avattuani sohvan ja kaappaistuani sen päälle jostakin lakanan ja viltin. Sänkyhommista ei enää olisi tullut mitään. Aamuyöllä heräsin, nyt oli jo haluja ja kömmin hänen päälleen. Puristelin ja imin hänen isoja rintojaan, hän levitti puoliunessa reitensä eikä minun kauan tarvinnut työnnellä kun tuli.  Aamulla oli lähdettävä töihin ja saattelin hänet metrolle. Tautiriski pyöri mielessä eikä sitä helpottanut, kun hän kertoi olleensa viime aikoina ”vaikka kuinka monen” miehen kanssa. Hän katosi metrotunneliin ja minä jatkoin matkaa ostettuani kioskilta eväitä. Töissä ilmoitin viinanhajuisena kirjoittavani matkaraporttia koko päivän. Vedin huoneen oven perässäni kiinni.