Mä jouduin kaivurin apumieheksi. Sen kaivurin omisti yks Möykky, sen oikeeta nimeä en tiedä. Paskaa hommaa se oli. Seistä montussa lapio kädessä ja yrittää saada selvää  äijän käsimerkeistä. En koskaan tajunnut sitä huitomista. Joskus olin ymmärtävinäni  hänen tarkoituksensa ja kiinnitin kaiken huomion johonkin kivenmurikkaan, mutta kun vilkaisin ohjaamoon päin, hän huitoi aina vain vihaisemmin. Heitin kivenmurikan ojanpenkalle. Se ei auttanut ja lopulta hän tuli ohjaamosta ja sanoi ärsyttävän hitaasti: ”Ala pinota kouruja valmiiksi”. Mistä helvetistä minä olisin sen voinut arvata hänen huitomisestaan. Joskus meni viikko, jolloin olin joka päivä hänen apumiehenään. Hän katseli minua ivallisesti. Työmaakopissa hän kertoi työkavereille vaimostaan. ”Kauan on muijan kanssa aviossa oltu, mutta aina vaan heti mälli lentää, kun se hytkyy mun päällä ja mä painan naaman sen  tisseihin”.  Joskus se nainen tuli työmaalle hakemaan Möykkyä autolla. Kookas nainen se oli, varmaan Möykkyä pitenpi. Sen lapsi istui takapenkillä. Sillä oli kumman kapea pää ja ulkonevat posket, korvat olivat lerput ja isot kuin norsulla. Sen ajatukset näkyi sinisenä kirjoituksena otsalla kiertävässä valonauhassa. Kun se katto mua, siinä luki: ”Tyhmä äijä”.  Möykky kertoi myös isänsä viime hetkistä. Se oli maannut vaivaiskodissa saattohoidossa, sen silmät oli auki ja kasvoilla vääristynyt ilme, ”niinkuin se olis nähny toisella puolen jotain hirveetä”, Möykky hekotteli.

Kerran sitten sain Möykyn käsimerkeistä tarpeekseni ja aloin huitoa sille takaisin. Käsivarteni viuhuivat ilmassa ja tanssahtelin ojan pohjalla, viitoin välillä ylös, sitten sivuille ja maahan ja pyöritin sormia ilmassa kuin riisipuikkoja. Möykky suuttui, hänen tympeä naamansa näytti vielä yrmeämmältä kuin tavallisesti. Kaivuvuoro kesti 3 tuntia ja koko sen ajan huidoin ja kiersin kaivuria ympäri. Riisuuduin alasti. Yhtäkkiä se sai tarpeekseen ja ryntäsi ohjaamosta ulos ja juoksi huutaen tien yli, vain täpärästi autot ohittaen. Torvet toitottivat. Pitkän aikaa oli aivan hiljaista, istuin ojanpenkalle ja sytytin tupakan. Kuului huminaa. Näin, kuinka hän lensi tien yli suurilla läpikuultavilla siivillä, kiersi kerran työmaan ja katosi siivet kahisten taivaanrantaan. Kaivinkone jäi käyntiin, lähti vyörymään ojassa ja rysähti lopulta penkkaa vasten, kauha avuttomasti ilmaa huitoen.