Kesätöissä voimalaitoksella minulla oli ilo tutustua erääseen jaloon hengen mieheen. Idän kulttuureihin suuntautuneella matkallaan hän oli syönyt jotakin outoa hedelmää, joka liikkui ryömien lautasella ja äänteli kuin pieni lapsi. Hän kertoi, että maistettuaan tätä hedelmää hänen maailmankuvansa muuttui, paluuta entiseen ei ollut. Kotiin palattuaan hän oli perustanut jonkinlaisen hengellisen yhteisön, johon tosin ei kuulunut muita kuin hän itse. Hän oli salakuljettanut hedelmän siemeniä kotiinsa ja istuttanut ne kukkapurkkiin. Lopputulos ei ollut aivan odotettu; siemenestä kasvoi iso puu, joka hyvin nopeasti tunkeutui oksineen ja juurineen kaikkialle taloon ja valtasi sen. Asukkaat joutuivat muuttamaan pois, sillä puu kehitti huomattavasti lämpöä ja kosteutta ja homehdutti kaikki paikat. Tästä syntyi iso riita; asukkaat vaativat korvauksia. Heitä eivät lohduttaneet edes hedelmät, joita puu tuotti. Ne olivat kuin suuria pähkinöitä ja kun ne avasi, niiden sisältä kuoriutui pieni sininen lintu. Linnut jäivät asumaan puuhun ja lähtivät sieltä lentoretkilleen. Kukaan ei tiennyt, missä ne kävivät, mutta ne palasivat aina takaisin ja sukivat höyheniään tietäväisen näköisinä puun oksalla. Talvella ne nukkuivat; ne jähmettyivät paikoilleen ja sulkeutuivat kuin käpy. Puuta ja sen hedelmiä kävivät tutkimassa monen maan asiantuntijat, mutta kaikki poistuivat lopulta paikalta päätään ravistellen. Siemenen istuttaneesta miehestä tuli kuuluisa; hänestä tehtiin ohjelmia ja häntä haastateltiin moneen lehteen. Pian mielenkiinto kuitenkin laantui ja mies jatkoi työtään voimalaitoksen laboratoriossa kuten ennenkin. Usein nähtiin hänen taskustaan pilkistävän ulos uteliaan sinisen linnun pää.