Kiinan kielen kirjoitusmerkki ”shou” tarkoittaa pitkäikäisyyttä.  

Jos olette ikinä käyskelleet kaupunkimme kauniilla hautausmaalla, olette saattaneet huomata tällaisen merkin himmeänä joidenkin hautakivien alareunassa. Näille hautamuistomerkeille on tyypillistä, että niistä puuttuvat  tavanomaiset syntymä- ja kuolinpäivämäärät – ja mitä merkitystä niillä pitkäikäiselle olisikaan? Toisinaan kuitenkin kuolleen nimi mainitaan, aina ei sitäkään.

On käyty ajoittain kiivastakin väitttelyä siitä, miten pitkäikäisyys on näissä tapauksissa määritelty. Jotkut vetoavat - hieman latteasti - väestön keskimääräiseen elinikään ja lisäävät siihen kymmenen tai parikymmentä vuotta, toiset taas sanovat vastauksen löytyvän hautaustoimen papereista, joita säilytetään maanlaisessa arkistoholvissa. Eräältä korkealta uskonoppineelta väitetään kysytyn näistä papereista, ja kerrotaan, että  hän olisi vain vastannut arvoituksellisesti: ”Aurinko loistaa virralla aina samaan kohtaan, polveilevan uomansa mutkassa”.

Muutamat ovat sitä mieltä, että määritelmä perustuu uskonnollisiin kirjoituksiin, tunnetaanhan pyhistä kirjoista kertomuksia useiden satojen vuosien ikäisistä ihmisistä. Filosofisimmat keskustelijoista katsovat, että pitkäikäisyys on pikemminkin mielentila kuin mikään tarkka biologinen ikä tai vuosimäärä.

Jotakin näille pitkäikäisiksi määritellyille  on kuitenkin jossain vaiheessa tapahtunut, muutenhan he eivät olisi hautausmaalla. Filosofisen koulukunnan mukaan heitä ei kuitenkaan välttämättä ole fyysisesti haudattu hautausmaalle vaan ajattomuuteen. Sitä taas voi verrata tyhjään paikkaan avaruudessa, jossa aurinkoja, planeettoja, pölyä tai mitään muutakaan ainetta tai massaa ei ole mailla halmeilla. Otaksutaanpa jopa, etteivät he ole kuolleet, eivätkä edes kenties koskaan eläneetkään.      

Kirjoitusmerkki näyttää tätä: