I

Päivien kirkkaus, rakkaani, huulesi kaukana täältä

ja poskiesi valkea kuulaus

Minulla on muisto kyyneleistäsi

suren ikävääni täällä himmeyden maassa

 

II

Silmäsi ovat lempeät

kuin kohti kevättä kaartuva taivas

katseesi on valtameren lämmin hyöky

 

III

Ulapalla pilvet nousevat merestä

kuin suihkuläheet

uinun kalliopaadella

maailman pauhulta suojassa

 

IV

Läpi sumuisten aikojen, pilvisten päivien

kuljemme polkua

jonka rakkautemme valaisee

 

V

Katseesi tummaan soittoon uinahdan

tällä iltaisella arolla

 

VI

Rakkaani

kuin lehdossa kukkaan puhjennut puu

yölinnun laulu

 

VII

Kadonneella rannalla

tuulten keskellä

hetki ennen aamunkoittoa

Aavistus valosta, varjojen kadottua

 

VIII

Tähti hehkuu violetin värisellä taivaalla

Matka madonreiän läpi meni hyvin

vain kerran pyörryin

kun singulariteetti ohitettiin

mutta siitä varoitettiin

ehdin nähdä vain mustan vuorovesiaallon

kaipaus luoksesi