Ensimmäiset dokumentit viskin valmistuksesta Skotlannissa ovat 500 vuoden takaa. Kuningatar Victoria oli viskiin mieltynyt, ja sen totisesti huomaa häntä esittävistä muotokuvista, vaikka taidemaalarit ovatkin hienotunteisesti koettaneet häivyttää ilmeisimpiä merkkejä. Hänen nenänsä oli paisunut ja verisuonten katkeilun takia punertunut, niin että se muistutti valtaisaa miehen elintä. Victorian kerran harhaillessa Glenlivetin seudulla hänelle ilmestyi enkeli, joka käski perustaa paikalle tislaamon. Victoria antoi mahtikäskynsä ja niin alkoi maineikkaan Glenlivetin mallasviskin valmistus. Käyn skotlantilaisen ystäväni kanssa tislaamolla. Ohra turvotetaan ja sokeroidaan kymmenien tuhansien litrojen vetoisissa tankeissa, joissa makealta tuoksuvaa massaa hämmennetään verkkaan pyörivillä puulavoilla. Alkuperäisen sekoituslavan kerrotaan olleen palanen mastoa, peräisin purresta, jolla muuan pyhimys purjehti Skotlannin pohjoispuolella ja haaksirikkoutui ankarassa myrskyssä Hebridien saarille. Ihailen pronssisia tislausastioita ja korkeita kolonneja, joiden posliiniset portaat ovat leveät kuin saunan lauteet. Niitä pitkin kiipeillessään yhä kirkastuva neste vähitellen saavuttaa jumaluuden. Vasta valmistunutta tislettä varastoidaan bourbon-, sherry- ja konjakkitynnyreissä vähintään 8 vuotta. Varastoinnin aikana kypsyvää viskiä eli uiskebeathea haihtuu tynnyrien tammilautojen läpi ilmaan. Haihtuvaa nestettä kutsutaan nimellä Angel Share.

Viskin valmistus on aina ollut kirkon suojeluksessa, jo siihen aikaan, kun se vielä oli laitonta. Kirkon lattioiden alta jopa siirrettiin ylimysten hautoja viskitynnyreiden tieltä. Palkaksi suojelusta kirkkoisät saivat osuutensa viskistä ja keskiajalla saarnat olivatkin usein kovin meluisia. Pappi elehti ja huitoi käsillään ympäriinsä, naama punoittaen, poistuipa välillä kesken saarnan sakastiinkin. Joskus pappi sammui saarnastuoliin, tämä tosin johti piispan pitämään ankaraan puhutteluun.

Varastoinnissa haihtuvaa viskiä siis kutsutaan enkelten osuudeksi ja joidenkin varastojen katossa on yhä nähtävillä siipien painaumia ja enkelinmuotoisia aukkoja. On olemassa perimätieto, jonka mukaan muuan taivaallinen ilmestys Skotlannin nummella olisi sattunut väärässä paikassa, kun siellä liidellyt enkeli olisi päihtyneenä erehtynyt suunnasta joitakin kymmeniä maileja. Asian todenperäisyyttä on tietenkin mahdotonta tarkistaa ja papisto vaikenee; joka tapauksessa paikalle perustettiin Pyhän Ilmestyksen kirkko.  Siellä ei ole tapahtunut yhtään ihmettä ja itse kirkkokin on palannut maan tasalle lukuisia kertoja.