Asiakkaanani vierailee usein mies, joka ilmi selvästi on yksinäinen ja itselleen liika tuttu; siitä merkkinä on hänen nenänvartensa päällä lepäävä lintu. Lintu on hennon sininen, sen pää narisee kuin umpiruosteessa, kun se sitä joskus laiskasti kääntää. Sen laulu ei ole mitään vihellystä tai kukertelua, vaan muistuttaa pikemminkin vaimeaa hirnahtelua. Miehellä on suuri vatsa; hän ei henno pitää sitä piilossa, vaan paita on kesät talvet auki puolesta rinnasta ja hänen vatsanahkansa hohkaa kuin kalkkikivi. Mies puhelee paljon, arvattavasti juuri siitä syytä, ettei hänellä muuta juttuseuraa ole, hän kertoo olevansa eläkkeellä selkänsä takia, mutta selitys on vähän epämääräinen. Viimeksi tavatessamme hän kertoi, kuinka ennen vanhaan oli helppo hankkia apteekista pomminvalmistukseen sopivia raaka-aineita, ei tarvinnut kuin tulla ja pyytää ja jo kerkeät apteekkineidit juoksivat posket terhakassa punassa paperipussiensa kanssa vaa´alle aineita punnitsemaan. Hinta oli aivan vaatimaton eikä sitä toisinaan peritty ollenkaan. Hän kertoi räjäyttäneensä itse valmistamansa pommin Gardajärvellä isoäitien pellehyppykilpailun aikaan. Kukaan ei loukkaantunut, mutta järven vesi muuttui mustaksi. Pohjasta nousi valtavia kaasukuplia, jotka myöhästyttivät vuoren rinteessä matkaavia junia. Kuplat kohosivat korkealle ilmaan ja heijastivat kaikkia sateenkaaren värejä. Pian rantakartanoon perustettiin taidesiirtola, jonka dadaistit ikuistivat jättiläiskuplia tauluihinsa ja möivät niitä hyvään hintaan. Tauluissa oli kuvattuna tavallisimmin pyöreämuotoinen alaston nainen ja järven yllä väreilevä kupla.