Haluaisin kertoa yksinäisistä kesäpäivistäni varjoisilla kujilla. Kun koulu päättyi ja koulurakennukset nousivat peltikatot naristen siivilleen ja aloittivat muuttomatkansa etelään, niin koululaiset tietysti häipyivät kuka minnekin. Lopulta seisoin yksin pihamaalla, lihapiirakkaa syöden, silmiäni linnunlaulun tahtiin räpsytellen, kengät asfalttiin uponneina. Katselin haikein mielin kesäkuumuudessa kiehuvaan ostoskeskukseen. Siellä oli mainoksia, jotka lupasivat upean elämän jokaiselle, jolla olisi rahaa tuhlattavaksi. Minulla ei ollut. Ei ostoskeskuksessa ketään muitakaan näkynyt ja sitä paitsi kaupat olivat kiinni. Mainosnauha oli unohtunut pyörimään, kovaääninen suolsi sisuksistaan loputtomasti tarjouksia. Kiertelin hiljaisella kauppakujalla ja tuijotin näyteikkunoita. Kirjakaupan ikkuna oli täynnä elämänhallinta- ja asento-oppaita. Ainoa liike, joka oli auki, oli baari. Senkin suuruudenajat olivat menneet, karaokekuningas oli kuollut; sisältä kuului enää räkäistä, alistunutta juopon naurua. Syvistä metsistä oli tullut tuntemattoman lähettämä uhkaava viesti, jossa vaadittiin hiljaisuutta kunnioitettavan. Sen piti olla yhtä ehdoton kuin hiljaisuus puunkuoren alla. Metsiin lähetettiin etsintäryhmä viestin kirjoittajaa jäljittämään, mutta ketään ei löydetty. Lopulta alettiin syyttää muuatta irtolaista, joka asui asuntovaunussa taajaman laidalla ja järjesti selvinä kausinaan hengellisiä telttakokouksia. Mitään todisteita ei häntä vastaan ollut. Etsintäryhmän johtaja esitti muka ratkaisevana todisteena katkennutta lyijykynää, muttei se tainnut ketään vakuuttaa, etenkään, kun kävi ilmi, että kynä oli hänen omasta taskustaan. Irtolainen haettiin vangittavaksi. Näin kuinka miesjoukko raahasi hänet ostoskeskuksen edessä odottavaan poliisiautoon. Hän nuokkui umpihumalassa, silmäluomet värähtelivät kuin linnunsydän. Irtolainen oli aiemminkin saanut julkisuutta. Ostoskeskuksen rakentamisen aikoihin hän oli tasapainoillut iltamyöhällä rakennustelineillä ja pudonnut. Sanottiin, että kaikki hänen luunsa olivat menneet poikki. Ensimmäiset sairaalassaolokuukaudet häntä kellutettiin oliiviöljyssä.