Katson ylös utuun

punainen planeetta peittää puolet taivaasta

silmissä välkkyy ja säkenöi

tästä säteilystä on päästävä

hyppään jääkuiluun

putoan kiihtyvällä nopeudella

paine korvissa kasvaa

täällä on hengitettäväksi

vain hiilivetyjä

jää repii nahkaa

valo katoaa ympäriltä

kuilu laajenee ja loiskahdan pimeään mereen

näin pyöreätä merta ei ole missään

kirvelevä suola tarttuu ihoon kiinni

joku olioparvi alkaa pureksia sitä

sytytän otsalampun

siellä täällä vilahtelee

luikeroita, hetuloita, suorasuuntaussilmiä, antennikorvia

ja tuollahan on, hyvänen aika, ihmisiä jotka olen

tavannut

palavereissa aina tiistaisin

he istuvat pyörivissä byrootuoleissaan

ja ajelehtivat merivirrassa

tuijottaen rävähtämättä eteensä