Katson ylös utuun
punainen planeetta peittää puolet taivaasta
silmissä välkkyy ja säkenöi
tästä säteilystä on päästävä
hyppään jääkuiluun
putoan kiihtyvällä nopeudella
paine korvissa kasvaa
täällä on hengitettäväksi
vain hiilivetyjä
jää repii nahkaa
valo katoaa ympäriltä
kuilu laajenee ja loiskahdan pimeään mereen
näin pyöreätä merta ei ole missään
kirvelevä suola tarttuu ihoon kiinni
joku olioparvi alkaa pureksia sitä
sytytän otsalampun
siellä täällä vilahtelee
luikeroita, hetuloita, suorasuuntaussilmiä, antennikorvia
ja tuollahan on, hyvänen aika, ihmisiä jotka olen
tavannut
palavereissa aina tiistaisin
he istuvat pyörivissä byrootuoleissaan
ja ajelehtivat merivirrassa
tuijottaen rävähtämättä eteensä
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.