Lapsuuteni aikoihin meille päin rakennettiin tekojärvi, josta oltiin kovasti tohkeissaan. Tarkoitus oli kerätä järveen lähdevettä ja käyttää sitä talousvetenä. Altaan rakentaminen oli suuri hanke. Paikkakunnalle saapui maakunnista suunnittelijoita ja työmiehiä. He asettuivat asumaan altaan ympäristöön, joka oli synkkää metsämaata. Useimmat eivät halunneet raivata metsää kotinsa tieltä, vaan rakensivat sen puihin. Me paikalliset kävimme ihmettelemässä heidän asumuksiaan. Niistä tuli oikein nähtävyys. Korkealla puissa näkyi pallonmuotoisia pesiä, joissa asui rakentajia tykötarpeineen. Koska rakentajia oli paljon, olivat puut laajalta alalta varattu asumiskäyttöön. Pesät roikkuivat kuituköysistä paksuissa oksissa. Meille pikkupojille tarjoutui lukuisia kertoja tilaisuus käydä pesissä, kun toimitimme yhtä ja toista tarviketta rakennusmiehille. Vanhempamme olivat tietenkin ankarasti kieltäneet meitä kiipeämästä puihin, mutta kukapa meitä loppujen lopuksi olisi voinut estää. Pesät oli rakennettu luonnonaineista ja ne oli vuorattu naavalla ja sammalilla. Ne olivat paljon tilavampia kuin ulkoapäin olisi voinut kuvitella. Aikuinenkin mahtui niissä vaivatta seisomaan ja niissä oli erilaisia vapaa-ajan huvituksia kuten elokuva- ja pelihuoneita. Tekojärven lähellä oli suo, joka oli kuivattava. Jotkut ehdottivat, että lähdevesi olisi varastoitu suohon, niin ettei sitä olisi tarvinnut tuhota, mutta ehdotus hylättiin. Rakentajat kertoivat pelottavia tarinoita suolla näkemistään ihmishahmoisista tulipatsaista, jotka kirkuivat käsittämättömästi.