Hän valitti selkäänsä. Se tuntui kummalliselta, sillä hänen selkänsä oli edennyt jo useita metrejä hänen edelleen; se ryömi tarmokkaasti eteenpäin vaikeakulkuisessa maastossa. Oli sumuista, joten näkyvyys ei ollut hyvä, mutta oli hyvä hengittää. Paniikkia välttääkseni istahdin hetkeksi märkään maahan ja hengitin syvään useita kertoja. Paha puoli silmien sulkemisessa oli, että silloin alkoi aina kuulua ääniä eivätkä ne olleet mitään miellyttäviä. Oli kuin jokin suuri eläin olisi karjunut suruaan yksinäisyydessä. Jatkoimme matkaa, vaikka toverini oli ihan kirjaimellisestikin palasina. Minä koetin lohduttaa häntä kertomalla tätini spanielista, joka oli etevä nappaamaan luun kuin luun lennosta, paistiluista se riemastui erityisesti. Tädin mies oli teurastaja, joka oli melkein aina kännissä kun hänet näki. Silloin hän toljotti kuola suupielestä valuen nuoria naisia ja teki aivan tavattoman irstaita ehdotuksia näille. Täti häpesi häntä ja oli pannut miehensä suuren perhoskokoelmansa vartijaksi, kun kerran juoppo oli. Siellähän desinfioisi välineitä ja ryyppäisi itsensä vaikka hengiltä. Kun mies makasi sammuneena punkassaan, täti lähti usein tanssimaan. Hän meikkasi aina oudon räikein värein naamansa, huulipunaakin oli joka paikassa, pitkin poskia. Miehet pitivät hänestä, koska hänellä oli niin avara syli.