Mun nimi on Synnove Jeesusmaria Aamurusko ja mä oon syntynyt Jänisjärvellä. Se on vedellä täyttynyt muinainen meteorikraatteri ja sen pinnalla näkyy joskus hämärän tullen kirkkaita valoilmiöitä, niinkuin jotain takaumia menneisyydestä. Eräänkin kerran siinä pinnalla leijui suuren tähden hohtokuva. Kun mä nyt sanoja mietin ja niitten alkuperää, niin otetaan nyt vaikka sana ”karata”. Se on tullut meidän kylän meijeriltä alunperin, siellä oli sellainen kiva likkalapsi töissä, Ilona, se oli kirnuamassa voita siellä ja oli aika muhevan oloinen kaikin puolin ja sellainen ilopilleri. Niin meidän kylän pappi siihen retkahti eikä tahtonut saada siitä silmiään irti. Sillä meni niin paljon aikaa siellä meijerillä – mukamas siunaamassa työntekijöitä - että kylällä alettiin puhua että jaahas, taasko se pappi on meijereitä tuijottamassa. Se pahoitti puheista mielensä ja kun se vielä oli naimisissa häijyn akan kanssa, niin sanomistahan siitä tuli. Niin että se pappi teki sitten henkilökohtaisen ratkaisun ja meni järveen. Ei sitä koskaan sieltä löytynyt, vaikka poliisi sitä naarasi. Ei löytynyt muuta kuin säyneitä kutupuuhissa, jotkut niistä tulivat rantaan saakka ja nousivat vedestä ja kaikkien ihmetykseksi kävelivät rannasta metsään ja katosivat sinne puskat rytisten, nauroivat vielä mennessään semmoista sammakon kurnua muistuttavalla äänellä. Samaan aikaan katosi se Ilona ja alettiin viimein epäillä, ettei se pappi hukuttautuut vaan karkasi sen Ilona-neidin kanssa.

Papin akka pakkasi kimpsunsa ja muutti paikkakunnalta. Siitä tuli myöhemmin uutistenlukija, kun se asu Ruotsissa. ”Ellen-tellen-tupelin-taa”, niin se aina aloitti uutistenluvun siellä Kiirunan radiossa ja kovasti siitä tykättiin. Lopulta se meni tiedottajaksi malmikaivoksille. Siellä puhuttiin, että se magneettisuus siellä paikkakunnalla jotenkin sotki sen päätä, niin että se puhui aina joskus miehen äänellä, sellaista matalaa murinaa siitä lähti niin kuin sonnista ja jonkimmoisia sonnejahan ne miehet ovatkin. Sitä pelättiin vähän siellä, se sanoi kaikille että asteroideissa on paljon malmeja ja niitä pitäisi lähteä hakemaan avaruuden nurkilta ja että hän tietää mistä niitä löytää, kun on siellä itse käynyt. Kertoi, että kylmä siellä oli kuin pirussa mutta ei hän välittänyt kun oli villapöksyt jalassa, pomppa ja huovikkaat ja vielä myssy. Siinä asteroidin pinnalla oli mukava tanssahdella, se antoi perään niinkuin pehmoinen patja ja siellä pystyi hyppäämään korkealle, kun painovoimaa ei ollut justiinsa ollenkaan. Ja Aurinko säkenöi ja ärjyi kidassaan. Hän pystyi kuulemaan Auringon kutsuääniä, ne olivat kuin valaan huutoja ja joka puolelta niitä huutoja tuli, missä vain tähtiä oli. Ne puhuivat keskenään. Se sanoi, että meidän auringolla oli monta sisarta, jotka olivat kaikki syntynneet samasta pölypilvestä, Niin sitten sana kiiri siitä akasta kuninkaalle asti ja kuningas kävi sitä katsomassa ja pokkasi niin kauniisti että. Ne oikein tanssikin kun oli juhannus.

Papista ja Ilonasta saatiin tietoja, joku merimies oli käydessään kotipuolessa kertonut, että niistä oli tullut albatrosseja ja että ne asuivat Galapagos-saarilla. Purjehtiessaan Etelä-Amerikan vesiä laiva oli poikennut Galapagoksella ja tämä merimies oli käynyt maissa. Niin sieltä kaliontöyräältä oli pappi huudellut ”Jussi! Mitäs sä täällä?”. Niin Jussi, tämä merimies siis, oli kysynyt, että kukas sä oot. Niin pappi siihen, että teidän kylän pappi tietysti ja tässä on Ilona. Sitten ne olivat hellästi kaulailleet toisiaan ja kertoivat, ettei pesintä tänä vuonna onnistunut ja että edessä olisi taas pitkä merikierto Etelänavan vesillä. Semmoisia tähtivöitä ei näy missään kuin siellä, kujersi Ilona lemmekkäästi mussautellen. Sieltä näkyi taivaaseen asti, kauemmas kuin Orion, jonka takaa virallinen taivas alkoi. Ensin siellä oli kellumassa vähemmän pyhät ja etäämpänä kaikkein pyhimmät, kaikki rivissä niinkuin kanat orrella. ”Oletko käynyt  taivaassa”, kysyi Jussi, ”pappi kun oot?”. Pappi vastasi, että tottakai kerran on käyty ja Jumalankin kanssa oli pari sanaa tullut vaihdetuksi. Se oli kysynyt, että mitäs poika ja siihen pappi oli vastannut että mitäs tässä. Kestikö taivaaseen meno kauan? kysyi Jussi. No ei se junalla pitkäkään matka ole, nauroi pappi. Kun mukana on evästä, juustoleipä ja pullo maitoa, niin kyllä pärjää.